Seng-Vu ei siis enää mennyt piilopaikkaansa laivan pohjalle, mutta hän ei saanut tuottaa paljon haittaa kannellakaan. Hidasluontoisena, järjestelmällisenä, vähäpuheisena hän vältti huolellisesti merimiehiä, joilla aina oli joku kolaus hänen varalleen. Hän eli jäljellä olevilla eväillään. Kaiken kaikkiaan hän oli kyllin laiha, jotta hänen tuottamansa ylipaino ei tuntuvasti lisännyt Dreamin purjehduskustannuksia. Jos Seng-Vu matkustikin ilmaiseksi, niin varmaankaan hänen matkansa ei maksanut senttiäkään William W. Kolderupin kukkarolle.
Hänen läsnäolonsa laivalla herätti kapteeni Turcottessa kuitenkin erään mietelmän, jonka erikoisen merkityksen kaiketikin vain hänen perämiehensä ymmärsi.
"Kyllä se tuottanee meille paljon kiusaa, se kirottu kiinalainen, jos siksi tulee!… No, sitä pahempi hänelle!"
"Miksikä hän lie salavihkaa hiipinyt Dreamiin?" uteli ensimmäinen perämies.
"Ennen kaikkea siksi, että pääsisi Shanghaihin!" vastas kapteeni
Turcotte. "Hiiteen John ja Johnin pojat!"
VII
Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä viisaasti vakuuttaessaan laivansa.
Seuraavien päivien, kesäkuun 13:n, 14:n ja 15:n, kuluessa laski ilmapuntari verkalleen, mutta jatkuvasti, välillä nousematta, ja se ilmaisi, että säässä kaiketi ei tapahtuisi äkkivaihteluja sateen tai tuulen ja myrskyn välillä. Tuuli yltyi tuntuvasti kääntyen lounaaseen päin. Se oli Dreamille vastainen tuuli: laivan täytyi taistella jokseenkin voimakkaita aaltoja vastaan, jotka iskivät edestä päin. Purjeet reivattiin siis ja oli kuljettava potkurin avulla, mutta keskinkertaisella vauhdilla, jotta vältettäisiin pahat sysäykset.
Godfrey kesti varsin hyvin nämä laivan keinumisen ja vaarumisen aiheuttamat koetukset, hetkeksikään menettämättä hilpeätä mieltään. Aivan ilmeisesti tämä reipas poika rakasti merta.
Mutta Tartelett ei suinkaan rakastanut merta, ja meri kosti sen hänelle häijysti. Olisi pitänyt nähdä onneton ryhdin opettaja, joka ei enää pysynyt ryhdissään, tanssimestari tanssimassa kaikkia taiteensa sääntöjä vastaan.