"Uppoammeko…?" toisti Godfrey.
Ja Dream, joka epäilemättä oli törmännyt karia vasten, vaipui huomattavasti. Vesi nousi melkein kannen tasalle. Varmaankin oli konetta käyttävä tuli jo tukehtunut uunin pohjalle.
"Mereen, mereen, herra Godfrey!" huusi kapteeni. "Ei ole hetkistäkään hukattava! Alus vaipuu silmin nähden! Se nielaisee teidät pyörteeseensä!…"
"Entä Tartelett?"
"Minä pidän hänestä huolen!… Emme ole kuin puolen kaapelinpituuden päässä rannasta!"
"Mutta te?…"
"Velvollisuuteni on jäädä viimeiseksi laivaan, ja minä jään!" virkkoi kapteeni. "Mutta paetkaa… paetkaa!"
Godfrey epäröi vielä heittäytyä mereen. Mutta vesi kohosi jo Dreamin nimikilven tasalle.
Tietäen, että Godfrey ui kuin kala, kapteeni tarttui hänen hartiaansa ja teki hänelle sen palveluksen, että tuuppasi hänet laivanpartaan yli mereen.
Aika jo olikin. Jollei olisi ollut niin pilkkosen pimeä, olisi epäilemättä nähty pyörteen kiemurtelevan sillä paikalla, missä Dream nyt oli.