Mutta muutamilla vedoilla oli Godfreyn onnistunut ripeästi poistua tuon kostevirran lailla puoleensavetävän suppilon läheisyydestä!
Kaikki tämä oli tapahtunut vähemmässä kuin minuutissa.
Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin sammuivat laivan sivulyhdyt toinen toisensa perästä epätoivon huutojen kaikuessa.
Ei enää ollut mitään epäilystä: Dream oli juuri uponnut pohjaan!
Mitä Godfreyhin tulee, oli hän päässyt korkealle ja leveälle kalliolle tyrskyiltä turvaan. Siellä hän, turhaan huudellen pimentoon, kuulematta ainoankaan äänen vastaavan omaansa, tietämättä, oliko hän nyt yksinäisellä kallioluodolla vai jonkun riutan päässä, ehkä ainoana onnettomuudesta pelastuneena, ainoana eloonjääneenä, odotti päivän koittoa.
VIII
Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa.
Vielä kuluisi kolme pitkää tuntia, ennenkuin aurinko ilmestyisi jälleen taivaanrannalle. Ne ovat tunteja, jotka tuntuvat vuosisatain pituisilta.
Koettelemus oli kova aloittelijalle; mutta toistamme vieläkin, että Godfrey ei ollut lähtenyt pelkälle huviretkelle. Hän oli merelle lähtiessään sanonut itselleen, että häneltä nyt jäi perin onnellinen ja levollinen elämä, jota ei seikkailuja etsiessään saisi nauttia. Täytyi siis tulla toimeen asianhaarain mukaan.
Tällä hetkellä hän oli turvassa. Meri ei toki voinut pyyhkäistä häntä tuolta kalliolta, jota vain hyökyjen pirskeet kostuttivat. Oliko hänen pelättävä, että nousuvesi hänet pian saavuttaisi? Ei, sillä mietittyään asiaa hän muisti, että haaksirikko oli tapahtunut uudenkuun korkeimman vuoksen vallitessa.