Mutta oliko tämä kallio yksinäinen? Vai oliko se huippukohtana tällä seudulla hajallisten salakarien ketjussa? Mikä oli tuo rannikko, jonka kapteeni Turcotte luuli pimeän lävitse häämöittäneen? Mihin mantereeseen se kuului? Oli liiankin varmaa, että Dream oli edellisten päivien myrskynpuuskissa viskautunut suunnaltaan. Laivan asemaa ei siis oltu voitu täsmällisesti määrätä. Kuinka sitä epäillä, koska kapteeni kaksi tuntia aikaisemmin oli vakuuttanut, ettei hänen kartoillansa ollut merkittynä minkäänlaisia kareja näillä väylillä! Olipa hän paremmaksi vakuudeksi vielä itse mennyt tarkastamaan, oliko noita oletettuja salakallioita olemassa, joita hänen tähystäjänsä olivat idässä näkevinänsä.
Heidän väitteensä oli kuitenkin liiankin totta, ja jos kapteeni Turcotte olisi ulottanut tarkastuksensa etäämmälle, olisi onnettomuus varmaan vältetty. Mutta mitäpä tämä menneiden muisteleminen hyödytti!
Tärkein kysymys Godfreylle, kun kerran näin oli käynyt, kysymys elämästä ja kuolemasta — oli siis tietää, oliko hän minkään maan lähellä. Myöhemmin olisi kyllä aikaa mietiskellä, millä seudulla Tyyntä valtamerta hän oli. Ennen kaikkea oli päivän tullen pyrittävä pois tältä kalliolta, joka yläosaltaan ei ollut kahtakymmentä jalkaa leveä enempää kuin pitkäkään. Mutta ihminen lähtee jostakin paikasta vain toiseen paikkaan saapuakseen. Entä jos tuota toista paikkaa ei ollut olemassa, jos kapteeni oli tässä sumussa erehtynyt, jos luodon ympärillä levisi valtameren ääretön ulappa, jos kauimpana, mitä voi nähdä, taivas ja vesi yhtyivät näköpiirin ainoaksi rajaksi.
Nuoren haaksirikkoisen ajatukset keskittyivät siis tähän seikkaan. Hän käytti kaiken näkökykynsä tarkatakseen, eikö tämän synkän yön keskeltä eroittaisi mitään sekavaa röykkiötä, kallioiden kasaantumia tai rantatörmiä, jotka ilmaisisivat maan läheisyyttä luodon itäpuolella.
Godfrey ei nähnyt mitään. Ei mitään maantuoksua löyhähtänyt hänen nenäänsä, hänen silmänsä eivät keksineet ainoatakaan valonvärähdystä, hänen korviinsa ei kuulunut pienintäkään rasahdusta. Ainoakaan lintu ei siivillään halkaissut noita tummia varjoja. Tuntui siltä kuin hänen ympärillään olisi ainoastaan laaja vetten erämaa.
Godfrey ei salannut itseltään, että hänellä oli tuhat kertaa suurempi mahdollisuus joutua tuhoon kuin pelastua. Ei ollut enää kysymys hauskan kiertomatkan tekemisestä maan ympäri, vaan oli katseltava kuolemaa kasvoista kasvoihin. Mutta tyynesti ja rohkeasti kohosivat hänen ajatuksensa sen kaitselmuksen puoleen, joka voi tehdä kaikki heikoimmankin luotunsa pelastukseksi, silloin kun tämä itse ei enää mitään voi.
Mikäli hänestä itsestänsä riippui, ei Godfrey voinut muuta kuin odottaa uutta päivää, alistua kohtaloonsa, jos pelastus oli mahdoton, mutta päinvastoin koettaa kaikkensa, jos siihen jotakin tilaisuutta oli.
Näiden mietteiden vakavuuden tyynnyttämänä Godfrey oli istahtanut kalliolle. Hän oli riisunut osan meriveden liottamista vaatteistansa, villapuseronsa ja märkyydestä raskaat saappaansa, ollakseen valmis heittäytymään uimaan, jos tarve vaati.
Mutta oliko mahdollista, että haaksirikkoisista ei kukaan ollut jäänyt eloon? Mitä! Eikö ainoakaan Dreamin miehistä ollut ajautunut maihin? Olivatko he siis kaikki tulleet temmatuiksi siihen vastustamattomaan kurimukseen, jonka laiva upotessaan kaivaa? Viimeinen, jota Godfrey oli puhutellut, oli kapteeni Turcotte, joka päättäväisesti kieltäytyi jättämästä laivaansa, niin kauan kuin siellä vielä oli yksikin hänen matruusejansa! Kapteenipa hänetkin oli mereen heittänyt juuri sillä hetkellä, jolloin Dreamin kansi hävisi veden alle.
Mutta toiset, niiden joukossa onneton Tartelett ja kurja kiinalainen, kaiketikin vedenpyörteen yllättäminä, edellinen perähytissä, jälkimmäinen syvällä lastiruuman pohjalla, mihin he olivat joutuneet? Hänkö yksinään siis oli pelastunut kaikista Dreamissa olijoista? Ja kuitenkin oli pursi jäänyt höyrylaivan perään. Eivätkö kutkaan olleet ehtineet siihen paeta, kyllin ajoissa haaksirikon paikalta poistuakseen? Niin, mutta eikö ollut pikemminkin pelättävissä, että pursi oli tempautunut laivan mukana kuiluun ja lepäsi nyt meren pohjassa kymmeniä syliä vedenpinnan alapuolella?