Sepä oli rajuilma, joka saapui parahiksi! Godfreyn ja Tartelettin ei ollut tarvinnut Prometheuksen tavoin uskaltautua avaruuteen varastaakseen taivaan tulen! Taivas itse tosiaan oli, kuten Tartelett sanoi, ollut kyllin armollinen lähettääkseen sen heille salaman välityksellä. Heidän asiansa oli nyt sitä säilyttää!
"Ei, me emme sitä päästä sammumaan!" oli Godfrey huudahtanut.
"Varsinkaan, kun meiltä ei puutu puita sen ylläpitämiseksi!" oli vastannut Tartelett, jonka tyytyväisyys purkautui pieniin riemunhuudahduksiin.
"Niin, mutta ken sitä hoitelee?"
"Minä! Minä valvon yöt päivät, jos siksi tulee", vastasi Tartelett heiluttaen liekehtivää kekälettä.
Ja niin hän tekikin auringon nousuun asti.
Kuten sanottu, oli mahtavain mammutpetäjäin laajassa siimeksessä yllin kyllin kuivia risuja. Ja niinpä Godfrey ja opettaja kerättyään niitä melkoisen kasan eivät suotta säästelleet, vaan heittelivät päivänkoitosta asti yhä uutta polttoainetta salaman sytyttämään tuleen. Erään puun viereen kahden juuren väliseen ahtaaseen kulmaukseen laitettuna loimusi rovio kirkkaana ja iloisesti sähisten. Aivan hengästyneenä lietsoi Tartelett tulta keuhkojensa kaikella voimalla, vaikka se oli perin tarpeetonta. Tässä hän asettui mitä kuvaavimpiin asentoihin silmillään seuratessaan harmahtavaa savua, jonka kiemurat haihtuivat korkeaan neulaskattoon.
Mutta he eivät olleet tätä välttämätöntä tulta halunneet vain ihaillakseen sitä tai sen loisteessa lämmitelläkseenkään. Se oli määrätty hyödyllisempään tarkoitukseen. Nyt he saisivat lopettaa laihat raaoista simpukoista ja jam-juurista laaditut ateriansa, joiden aineksien ravitsevia osia ei kiehuva vesi tai edes tuhassa paahtaminen vielä koskaan ollut syötäväksi muokannut. Tähän hommaan Godfrey ja Tartelett käyttivätkin osan aamupäivästä.
"Syömme kai pari kananpoikaa!" huudahti Tartelett, jonka leukaluut jo ennakolta naksahtelivat. "Ateriaan voinee lisätä kaniininpaistin, lampaanreiden, neljänneksen vohlaa, muutaman otuksen kedolla juoksentelevasta riistasta sekä pari kolme suolattoman veden kalaa ynnä joitakuita merikaloja?"
"Ei niin väleen", vastasi Godfrey, jonka tämä jokseenkin kohtuuttoman ruokalistan luetteleminen oli saanut hilpeälle tuulelle. "On varottava syömästä itseänsä sairaaksi pahan paaston jälkeen! Säästäkäämme varojamme, Tartelett! Kaksi kananpoikaa, olkoon menneeksi — kummallekin yksi; — ja jos leipä puuttuu, niin toivon kamajuuristamme sopivalla valmistustavalla saavamme jokseenkin mukiinmenevää sijaketta!"