Aterian päätyttyä Godfrey ryhtyi valmistamaan jonkun määrän noita jauhoja, jotka säilyvät melkein kuinka kauan hyvänsä ja voidaan muuttaa leiväksi kunkin päivän tarvetta varten.
Päivä kului näissä erilaisissa hommissa. Lieden tulta pidettiin mitä huolellisimmin vireillä. Varsinkin pinottiin siihen polttoainetta yöksi. Mutta siitä huolimatta nousi Tartelett useankin kerran kohentelemaan hiiliä ja elvyttelemään lieskaa. Sitten hän palasi makuusijalleen; mutta kun hän unissaankin kuvitteli tulen sammuvan, nousi hän heti jälleen, ja tätä menoa jatkui päivänkoittoon asti.
Yö kului selkkauksitta. Rovion rätinä yhdessä kukon laulun kera herätti
Godfreyn ja hänen toverinsa, joka vihdoin oli nukahtanut.
Kaikkein ensimmäiseksi kummasteli Godfrey tuntiessaan ylhäältä Willin puun sisuksesta tulevaa vetoa. Hän johtui siis ajattelemaan, että tämä sequoia gigantea oli ontto alimpain oksain haaraantumaan asti ja että siellä oli aukko, joka oli tukittava, jos tahdottiin olla tiiviin katon alla. — On sentään omituista, — tuumi Godfrey, — että minä en ole tuota ilmavirtaa edellisinä öinä havainnut. Olisikohan salama siihen syynä…?
Ja saadakseen vastauksen näihin kysymyksiinsä hän päätti tarkastaa mammutpetäjän runkoa ulkopuolelta. Sen tarkastuksen tehtyään Godfrey oli nopeasti käsittänyt, mitä ukkosilmalla oli tapahtunut.
Salaman jäljet olivat puussa nähtävinä: sähkövirta oli sitä leveältä kuorinut haaraantumasta juureen asti.
Jos sähkökipinä olisi pujahtanut mammutpuun sisukseen, sensijaan että kulki ulkopintaa pitkin, olisi Godfrey tovereineen voinut saada salamaniskun. Ei ollut epäilemistäkään, että he olivat olleet todellisessa vaarassa.
— Varoitetaan ukonilmalla etsimästä turvaa puiden alta! — virkahti
Godfrey. — Varsin hyvä neuvo niille, jotka voivat toisin menetellä!
Mutta mitä keinoja on meillä tuon vaaran välttämiseksi, koska me asumme
puussa! No, saammepa nähdä!
Sitten hän katseli mammutpetäjää siltä kohtaa, missä salaman repäisemä pitkä vako alkoi.
— On ilmeistä, — ajatteli hän, — että sillä kohtaa, mihin ukkonen on iskenyt, se on rajusti pirstonut rungon päätä. Mutta koska ilma tunkee sisään siitä aukosta, niin täytynee puun olla ontto koko pituudeltaan ja elää enää vain kuorensa varassa. Siitäpä seikasta on otettava selvä!