"Niin juuri, eikä sinun siis kannata ruveta laskemaan niiden lukua. Jollen erehdy, ovat purjehtijat kulkeneet maitomerien halki, jotka ovat olleet puolen seitsemättä peninkulmia laajoja."
Keskiyön aikaan meri edessämme sai taas tavallisen värinsä, mutta kaukana takanamme, aina näköpiirin rajaan saakka, näytti taivas näitten valkeain laineiden heijastuksesta olevan aivan kuin revontulten valaisema.
II LUKU.
Kapteeni Nemon uusi ehdotus.
Kun Nautilus helmikuun 28 p. puolenpäivän aikaan nousi merenpintaan 9°4' pohjoisella leveysasteella, näkyi maata lähes 13 kilometrin päässä lännessäpäin. Ensimmäiseksi pisti silmääni valtava, noin 700 metrin korkuinen vuorijono, joka nousi ja laski hyvin oikullisesti. Korkeusmittauksen tehtyä menin alas salonkiin vertaamaan tulosta merikarttaan ja huomasin, että lähestyimme Ceylonin saarta, tätä Etu-Intian niemimaan korvannipukkaan ripustettua jalohelmeä.
Kapteeni Nemo ja hänen varapäällikkönsä saapuivat silloin sisään.
Kapteeni katsahti karttaan. Sitten hän kääntyi puoleeni ja sanoi:
"Ceylonin saari on kuuluisa helmenpyynnistään. Huvittaisiko teitä käydä katsomassa sellaista pyyntipaikkaa, herra professori?"
"Varmastikin, kapteeni."
"Hyvä, sellainen on täällä helppo löytää. Mutta me saamme nähdä vain pyyntipaikan ilman pyytäjiä, sillä pyyntikausi ei vielä ole alkanut. Minä annan määräyksen kääntyä Manaar-lahdelmaan, jonne saavumme yöllä."