"Niin, herrani, älyllinen, uljas ja haavoittumaton. Se ei pelkää
Punaisen meren hirmumyrskyjä eikä sen merivirtoja ja kareja."
"Todella on tämä meri muinaisista ajoista asti ollut vaarallisuutensa takia hyvin huonossa maineessa."
"Niin onkin, professori Aronnax, nimittäin ennen höyryvoiman aikoja. Pitää muistaa kuinka ensimmäiset merimiehet uskalsivat ulos aukealle merelle kehnoista lankuista kyhätyissä aluksissaan, joiden kyljet olivat kiinnitetyt palmunniinellä, tilkityt piellä ja sivellyt hylkeenrasvalla. Heillä ei ollut edes mitään tähtitieteellisiä kojeita matkansa määräämistä varten, vaan saivat he antaa alustensa ajella umpimähkään tuulten ja merivirtojen avulla, joiden suuntia he kehnosti tunsivat. Nykypäiväin höyrylaivojen ei tarvitse välittää näiden seutujen passaatituulista. Niiden päälliköt ja miehistöt eivät matkalle lähtiessään uhraa sovitusuhreja merenjumalille niinkuin ennen vanhaan tehtiin, eivätkä he perille tultuaan lähde kukkasseppeleillä ja kultanauhoilla koristettuina temppeleihin kiittämään jumalia onnekkaasta matkasta."
"Tuntuu siis siltä kuin olisi höyry karkoittanut kiitollisuudentunteen merimiesten sydämmistä", sanoin. "Mutta koska näytätte perinpohjin tuntevan tämän meren, kapteeni, niin voitteko sanoa mistä se on nimensä saanut?"
"Siitä on olemassa monta selitystä, herra Aronnax. Tahdotteko tietää mitä mieltä muuan 14 vuosisadan kirjailija on asiasta?"
"Kernaasti."
"Tämä haaveilija väittää meren saaneen nimensä Israelin lasten kulusta sen poikki, jolloin Farao joukkoineen hukkui sen laineisiin:
"Ihmeen tämän merkiksi sini muuttui punaksi. Siitä sitten nimi sen ompi meri Punainen."
"Todella runollinen selitys, kapteeni, mutta ei vallan tyydyttävä.
Tahtoisin tietää mitä itse siitä arvelette."
"Minun mielestäni nimitys Punainen meri on käännös heprealaisesta sanasta 'Edom'; ja syy, miksi vanhat kansat antoivat merelle tämän nimen, johtuu veden omituisesta väristä."