Tämä Punainen meri on 260 peninkulmaa pitkä ja keskimäärin 14 peninkulmaa leveä. Jo Egyptin Ptolemaiojen ja Rooman keisarien aikana se oli maailmankaupan valtasuoni, jollaiseksi sen Suezin kanavan aukaiseminen uudella ajalla tuli vielä suuremmassa määrässä tekemään.
En koettanutkaan udella, mikä oikku kapteeni Nemon oli saanut pujahtamaan tähän lahteen. Hän kulki nyt eri korkeuksilla, milloin nousten vedenpintaan, milloin sukeltaen sen alle välttääkseen jotakin vastaantulevaa laivaa, niin että minulla oli tilaisuus tutustua tähän ihmeelliseen mereen niinhyvin sen pinta- kuin sisäosissa.
Helmikuun 8 p. varahin aamulla saimme näkyviimme Mokkan, jonka raunioittuneet muurit jo kaatuisivat pelkästä tykinjyrinästäkin. Ennen vanhaan se oli tärkeä kaupunki, jossa oli kuusi yleistä kauppatoria ja kuusikolmatta moskeijaa ja jota vahvat linnoitusmuurit ympäröivät kolmen kilometrin mittaisena vyöhyeenä.
Nyt läheni Nautilus Afrikan rannikkoa, jossa vesi on paljon syvempää. Siellä, kristallikirkkaassa vedessä, me saimme salongin akkunain läpi katsella ihania merenalaisia maisemia, joissa vaihtelivat kimaltelevat korallimetsät ja sametinpehmeän levä- ja haurakasvullisuuden peittämät kalliojärkäleet. Mutta nämä kivimetsät esiytyivät koko kauneudessaan vasta itäisellä rannikolla, jonne Nautilus taas kohta kääntyi. Siellä ne eivät kukoistaneet ainoastaan pinnan alla, vaan kohosivat aina kahdenkymmenen metrin korkeuteen sen yläpuolelle, muodostaen haaveellisia köynnöskiehkurarakennuksia.
Kuinka viehättäviä hetkiä vietinkään tällä tapaa salongin isojen akkunaruutujen ääressä, kuinka monia tuntemattomia vedenalaisen eläin- ja kasvikunnan tuotteita sain ihailla sähköheijastajamme hohteessa! Sienen näköisiä sammallajeja, urkukoralleja, jotka näyttivät odottavan Pan-jumalaa soittelemaan, kierremäisiä kotiloita, jotka asettuvat asumaan korallipuiden syvennyksiin, sekä ennen kaikkia sieniä lukemattomissa muodoissa, jalkamaisia, lehtimäisiä pallomaisia, sormimaisia ja maljamaisia. Ne ansaitsivat hyvin kalastajien niille antamat runolliset nimet: kori, kukkaterttu, värttinä, hirvensarvi, jalopeurajalka, riikinkukonpyrstö, merenjumalanhansikas j.n.e. Niiden kuitumaisesta, hyytelömäisen aineen peittämästä kudoksesta suihkuaa lakkaamatta ulos pieniä vesisäteitä; siten merivesi, joka on vienyt ravintoa ja elämää jokaiseen soluun, poistuu yhteisestä ruumiista yhtenäisen, kokoonpuristuvan liikkeen kautta. Tuo hyytelömäinen päällysaine polyypin kuoltua katoaa ja märkänee, synnyttäen ammonjakkia. Jälelle jäävät vain sarvimaiset eli piimäiset kuidut, joiden muodostamaa verkkoa me käytämme pesusienenä.
Nämä polyypit istuvat kiinni kallioissa, nilviäisten kuorissa ja eräitten vesikasvien varsissa. Ne asettuvat kaikkein pienimpiinkin aukkoihin ja syvennyksiin, milloin leviten reunojen yli, milloin työntyen ylös- tai riippuen alaspäin niinkuin korallieläimet. Niitä pyydetään Välimerestä, etupäässä Kreikan saaristosta ja Syyrian rantamilta sekä Punaisesta merestä. Pyytäminen tapahtuu joko pohjanaarauksella tahi sukeltamalla. Jälkimmäinen tapa on hyödykkäämpi, sillä vahingoittumattomista sienistä maksetaan enemmän.
Helmikuun 9 p. olimme Punaisen meren leveimmällä kohdalla, joka ulottuu Suakimista läntisellä rannikolla Quonfodahiin itärannikolla ja on läpimitaltaan 19 peninkulmaa.
Kun keskipäivän aikaan auringonkorkeus oli mitattu, tuli kapteeni Nemo yläkannelle missä silloin olin. Vannoin itsekseni valan etten nyt päästäisi häntä käsistäni, ennenkuin olisin saanut edes aavistuksen hänen nykyisestä matkasuunnitelmastaan. Heti minut huomattuaan hän astui luokseni, tarjosi minulle kohteliaasti sikarin ja kysyi:
"No niin, herrani, kuinka Punainen meri teitä miellyttää? Oletteko tarpeeksi tutkinut sen kohdussa piileviä aarteita, sen kaloja ja kasvieläimiä, sen sienilajeja ja korallimetsiä? Oletteko nähnyt vilauksen sen rannoilla olevista kaupungeista?"
"Kyllä, kapteeni Nemo", vastasin, "ja Nautilus on aivan omiaan tämänlaisia tutkimuksia varten. Ah, tämäpä oikein älyllinen alus!"