Sitten hän painoi sähkönappulaa. Neljä miestä astui sisään ja työnsi vaivoin arkun salongista käytävään. Ovi sulkeutui, ja hetken perästä kuului kuinka arkkua väkipyörillä hinattiin rautaportaita ylöspäin.
Samassa tuokiossa kapteeni Nemo kääntyi puoleeni.
"Sanoitteko jotakin, professori?" hän kysyi.
"En mitään, kapteeni."
"Siinä tapauksessa pyydän toivottaa teille hyvää yötä, herra Aronnax."
Näin sanoen hän lähti ulos salongista.
Mikäpäs siinä auttoi minunkaan muu kuin vetäytyä hyttiini, kovasti aprikoiden asiaa kuten saattaa uskoa. Koetin nukkua, mutta turhaan. Etsin mielessäni jotain yhteyttä sukeltajan odottamattoman ilmautumisen ja kullalla täytetyn arkun välillä. Kohta tunsin jytinää ja keikkumista, josta päätin Nautiluksen nousevan alemmista vesikerroksista ylös merenpintaan.
Sitten kuulin askelten töminää yläkannelta. Ymmärsin että vene irrotettiin ja laskettiin veteen. Kaksi tuntia myöhemmin uudistui sama kolina. Vene hinattiin ylös ja sijoitettiin kuurnaansa, jonka jälkeen Nautilus jälleen painui aaltojen alle. Nuo miljoonat olivat siis lähetetyt määräpaikkaansa. Mihin Europan kolkkaan? Ken oli niiden vastaanottaja?
Seuraavana päivänä kerroin Conseilille ja kanadalaiselle yön tapahtumista. He joutuivat yhtä paljon ihmeisiinsä kuin minäkin.
"Mutta mistä vietävästä hän ottaa nuo miljoonat?" huudahti kanadalainen.