Siihen en voinut vastata mitään. Aamiaisen syötyäni menin salonkiin ja istahdin työskentelemään. Aina kello 5:teen asti järjestelin ja korjailin muistiinpanojani: Mutta silloin — aivankuin johtuen kiihottuneesta mielentilastani — tuntui salongissa niin ankaraa kuumuutta, että minun oli pakko riisua päällysvaatteeni. Se oli merkillistä, sillä emmehän enää olleet troopillisilla seuduilla, eikä Nautilus muutenkaan syvällä veden sisässä kulkien kärsinyt lainkaan lämpömäärän muutoksista. Katsahdin manometriin. Se osotti 60 metrin syvyyttä, minne ilmanlämpö ei mitenkään enää voinut vaikuttaa.
Koetin jatkaa työtäni, mutta kuumuus kävi viimein vallan sietämättömäksi.
"Olisikohan laivassa tulipalo?" arvelin itsekseni.
Aijoin juuri lähteä salongista, kun kapteeni Nemo astui sisään. Hän läheni lämpömittaria, tutki sitä ja sanoi sitten minulle:
"Kaksiviidettä astetta."
"Minä huomasin sen, kapteeni", vastasin; "ja jos tätä lämpöä vielä lisäytyy, ei täällä enää voi olla."
"Oh, herrani, lämpö lisäytyy vain siinä tapauksessa että itse tahdomme."
"Voitteko mielenne mukaan järjestää meren lämpöä?"
"En; mutta minä voin poistua kauvemmaksi lieden luota, josta sitä leviää."
"Tuleeko lämpö siis jostakin erityisestä kohdasta ulkoapäin?"