"Sitä en voi sanoa, hyvä ystävä."
"Minusta tuntuu siltä", jatkoi Ned Land, "ettei sen kuljettamiseen tarvittaisi kovinkaan suurta miehistöä."
"Varmastikin riittäisi nykyisissä oloissa kymmenkunta miestä korkeintaan."
"Hyvä, miksi siis enempää tarvittaisiinkaan?"
"Miksi?" toistin, katsellen tarkkaavaisesti Ned Landia, jonka aikomuksen voi helposti arvata. "Jos aavistukseni ovat osuneet oikeaan ja jos oikein olen käsittänyt kapteenin merenalaisen elämän, niin ei Nautilus ole mikään pelkkä laiva. Se on samalla turvapaikka niille miehille, jotka sen päällikön tavoin ovat katkaisseet kaikki suhteensa maanpäälliseen elämään."
"Ehkäpä", sanoi Conseil; "mutta eihän Nautilukseen voine mahtua enemmän kuin määräluku ihmisiä. Eikö isäntä voisi arvioida näiden mahdollisimman tarkkaa määrää?"
"Millä tavalla, poikani?"
"Laskelmien avulla. Kun laivan kuutiosisällys on tietty ja siis sen sisältämä ilmamääräkin, ja kun toiselta puolen tiedetään jokaisen ihmisen olemassaolon riippuvan hengitysmahdollisuudesta, niin vertaamalla näitä tuloksia Nautiluksen pakkoon nousta joka neljäskolmatta tunti ylös vedenpintaan…"
Conseil ei päättänyt lausettaan, mutta minä arvasin hyvin hänen ajatuksensa.
"Minä ymmärrän mitä tarkotat", vastasin; "mutta tuo laskelma, joka on muuten helppo tehdä, antaa tulokseksi vain epämääräisen luvun."