Conseil oli tuskin ennättänyt lopettaa lausettaan, kun kanadalainen pyörähti ympäri, huippasi alas kansiluukusta ja lähti etsimään kapteenia käsiinsä. Tuokion perästä olivat molemmat jo yläkannella.
Kapteeni Nemo katseli valasparvea, joka leikitteli vedenpinnalla vajaan parin kilometrin päässä Nautiluksesta.
"Ne ovat etelän valaita", sanoi hän. "Siinä olisi; saalista kokonaiselle valaanpyyntilaivueelle."
"No niin, kapteeni", huomautti kanadalainen, "enkö saisi lähteä pyydystämään niitä, jollei muunkaan vuoksi niin ainakin siksi, etten perin unohtaisi vanhaa ammattiani?"
"Miksi pitäisi tuhota ainoastaan tuhoamisen tuottaman huvin lakia?" vastasi kapteeni. "Me emme tee mitään sen ihralla tässä laivassa."
"Mutta sallittehan te Punaisella merellä meidän pyydystää merilehmän", huomautti kanadalainen.
"Silloin minä tarvitsin tuoretta lihaa miehiäni varten. Tässä tapettaisiin ainoastaan tappamisen vuoksi. Tiedän kyllä hyvin, että ihminen pitää sitä etuoikeutenaan muiden luontokappalten rinnalla, mutta minä en voi sallia sellaista veristä ajanvietettä. Kun te ja teidän vertaisenne, mestari Land, surmaavat etelän valaita, jotka ovat rauhallisia kelpo eläimiä, niin teette moitittavan teon. Sillä tapaa on niistä tyhjennetty koko Baffinin lahti ja hävitetty kokonainen luokka hyödyllisiä eläimiä. Antakaa siis noiden poloisten valaitten olla rauhassa. Niillä on yllinkyllin luontaisia vihollisia, ilman että teidän tarvitsee sekautua leikkiin — kaskelotteja, miekka- ja sahavalaita."
Voi kuvitella minkälaista naamaa kanadalainen näytti kuullessaan tätä ripitystä. Sellaisten ajatusten lausuminen niin innostuneelle pyyntimiehelle olikin turhaa ajanhaaskausta. Ned Land tuijotti aluksen päällikköön ilmeisesti ymmärtämättä sanakaan tämän puheesta. Kuitenkin oli kapteeni aivan oikeassa: valaanpyytäjäin raakamainen ja ajattelematon ahneus tekee aikanaan sen, että tästä maapallon mahtavimmasta eläinrodusta jolloinkin vielä tulee aivan loppu.
Ned Land vihelsi "Yankee Doodlea"[19] hampaittensa välistä, työnsi kädet taskuihinsa ja käänsi meille selkänsä.
Kapteeni Nemo katseli vielä hetkisen valasparvea ja sanoi sitten minun puoleeni kääntyen: