Tähän päättyy merenalainen matkamme. En tiedä kertoa mitä oikeastaan tapahtui tuona kauhunyönä, kuinka veneemme pelastui kurimuksen hirvittävästä pyörteestä, kuinka Ned Land, Conseil ja minä pääsimme ylös tuosta hornan kidasta.
Mutta kun tulin jälleen tajuihini, makasin eräässä kalastajatuvassa muutamalla Lofotenin-saarella. Molemmat toverini, jotka olivat terveet ja reippaat, seisoivat vuoteeni ääressä ja puristelivat käsiäni. Me syleilimme liikutettuina toisiamme.
Tässä tuokiossa emme voineet ajatellakaan paluumatkaa Ranskaan. Liikeyhteydet Pohjois-Norjan ja Etelän välillä olivat siihen aikaan ylen harvinaiset. Minun täytyi siis odotella höyrylaivaa, joka kahdesti kuussa tulee Nordkapilta.
Tämän reippaan kalastajakansan luona, joka niin hyväntahtoisesti oli korjannut meidät hoivaansa, kävin lävitse kuvaukseni näistä seikkailuistamme. Se on luotettava kertomus uskomattomasta retkestä tuossa ihmisille muuten luoksepääsemättömässä alkuaineessa, jossa kehitys kuitenkin kerran on avaava kaikki tiet vapaiksi kulkea.
Uskottaneekohan minua? Sitä en tiedä, enkä siitä suuria välitäkään. Mutta sen voin nyt vakuuttaa, että minä olen oikeutettu puhumaan näistä meristä, joiden alitse vajaassa kymmenessä kuukaudessa matkustin kymmenentuhatta peninkulmaa, tästä vedenalaisesta matkasta maapallomme ympäri, jolloin tulin tuntemaan niin monen monituisia ihmeellisiä seikkoja Tyynessä meressä, Intian meressä, Välimeressä, Atlantin meressä ja eteläisessä ja pohjoisessa Jäämeressä.
Mikähän kohtalo tuli Nautilukselle? Kestikö se kurimuksen painetta? Elääköhän kapteeni Nemo vielä? Jatkaako hän matkaansa maailmanmeren alla yhä suorittaen hirvittävää kostoaan, vai päättikö hän sen viimeiseen joukkouhriinsa? Tuovatkohan laineet kerta maihin käsikirjoituksen, joka sisältää hänen elämänsä historian? Saanenkohan lopultakin tietää tämän miehen oikean nimen? Ilmaisseekohan kadonnut sukelluslaiva kansallisuudellaan joitakin tietoja kapteeni Nemosta?
Minä toivon että niin käy. Minä toivon myöskin että hänen mahtava Nautiluksensa on voittoisasti noussut esiin meren hirveimmästä kuilusta, jossa niin monet muut ovat loppunsa löytäneet. Jos niin on, jos kapteeni Nemo vielä oleksii tässä maailmanmeressä, joka on hänen uusi isänmaansa, niin asettukoon jo viimeinkin viha hänen julmassa sydämmessään! Sammuttakoon niin monien luonnon ihmeitten näkeminen kostoajatukset hänen sielustaan! Kadotkoon ankara tuomari, ja jatkakoon tiedemies rauhallisia syvämeritutkimuksiaan! Jos hänen kohtalonsa onkin eriskummallinen, niin on se samalla suurenmoinen. Enkö itse ole omalla kohdaltani sitä käsittänyt? Enkö ole kymmenenä kuukautena elänyt samaa ihmeellistä elämää? Ja siihen kysymykseen, jonka Saarnaaja kolmetuhatta vuotta sitten esitti:
"Mikä kaukana on ja hyvin syvä, kuka voi sen saavuttaa?" — on vain kahdella ihmisellä kaikista nyt elävistä oikeus vastata, ja ne ovat —
KAPTEENI NEMO JA MINÄ!
Viiteselitykset: