"On olemassa valtava voima, nöyrä, nopea ja helposti käytettävä, joka alistuu mihin tarkotukseen hyvänsä ja joka on ylinnä valtiaana aluksessani. Kaikki toimitetaan täällä sen avulla. Se valaisee, se lämmittää ja on koneitteni elävä sielu. Tämä voima on sähkö."
"Sähkö!" huudahdin hämmästyneenä[13].
"Aivan niin, herrani. Tahdotteko tietää kuinka sitä valmistan? Te tunnette meriveden kokoonpanon. Kilogrammassa sitä on 96 l/2 prosenttia vettä ja noin 2 2/3 prosenttia kloorinatriota eli tavallista keittosuolaa, loput eräitä talkki- ja maasuoloja. Kuten näette, on siinä kloorinatriota siis melkoisesti. Tätä natriota minä erittelen merivedestä ja valmistan siitä tarvisaineeni. Ne kuten kaiken muunkin mitä täällä tarvitsen saan valtamerestä, se se antaa minulle sähköä, ja sähkö antaa lämpöä, valoa, liikuntakykyä, sanalla sanoen elämää Nautilukselle."
"Mutta ei kuitenkaan ilmaa jota hengitätte?"
"Oh, voisin kyllä valmistaa niin paljon ilmaakin kuin hengitämme, mutta se on tarpeetonta, sillä voin nousta pinnalle milloin minua haluttaa. Mutta vaikka sähkö ei varustakaan minua hengittämiseen tarvittavalla ilmalla, niin käyttää se valtavia ilmapumppuja, Jotka sijaitsevat avarissa säiliöissä ja joiden avulla kykenen viipymään meren syvyyksissä mieleni mukaan. Se antaa aina yhtäläistä ja keskeytymätöntä valoa, jollaista aurinko ei maan asukkaille anna. Katsokaahan tuota kelloa; se käy sähköllä ja vie täsmällisyydessä voiton parhaista kronometreistä. Olen jakanut sen taulun neljäänkolmatta tuntiin, niinkuin Italian kelloissa on tapana, sillä täällä alhaalla ei meillä ole yötä eikä päivää, ei aurinkoa eikä kuuta, vaan aina yhtäläinen keinotekoinen valo, jonka otan mukaani meren pohjaan. Katsokaa, nyt on kello 10 aamulla."
"Juuri niin."
"Kas tässä näette toisenlaista sähkön käytäntöä. Tämä edessämme riippuva kellotaulu osottaa Nautiluksen nopeutta. Sähköjohto yhdistää sen potkuriin, ja neula ilmoittaa todellisen vauhdin. Näettekö, nyt kiidämme eteenpäin kahden peninkulman nopeudella tunnissa."
"Se on ihmeellistä, kapteeni, ja te teette aivan oikein kun käytätte hyväksenne tuota voimaa, joka korvaa tuulen, veden ja höyryn."
"Emme ole vielä lopussa, herra Aronnax", sanoi kapteeni Nemo; "jos tahdotte seurata minua, niin tarkastamme laivan peräpuolta."
Minä jo todella tunsin tämän vedenalaisen aluksen etuosan, jossa keulasta alkaen oli seuraavat suojat: ruokasali, viisi metriä pitkä ja erotettu kirjastosta vedenpitävällä väliseinällä; kirjasto, samoin viisi metriä pitkä; iso arkihuone eli museo, kymmenen metriä pitkä ja erotettu kapteenin huoneesta toisella vedenpitävällä väliseinällä; viimemainittu huone, viisi metriä pitkä; minun huoneeni, kaksi ja puoli metriä pitkä ja vihdoin ilmasäiliö, seitsemän ja puoli metriä pitkä. Kaikkiaan siis pituutta kolmekymmentä viisi metriä. Edellämainitut veden pitävät väliseinät olivat varustetut ovilla, jotka kumilaitteilla olivat tehdyt ilmanpitäviksi, niin ettei vuodonkaan sattuessa ollut uppoamisen vaaraa.