"Niin, ja kuivin jaloin päälle päätteeksi."
"Ettäkö oikein metsästämään?"
"Juuri metsästämään, pyssyt mukana."
Minä tuijotin Nautiluksen päällikköön, enkä todentotta tuntenut sillä kertaa mitään imartelevia ajatuksia hänestä.
"Varmastikaan hänen laitansa ei ole oikein", päättelin itsekseni. "Häntä on kohdannut lievä mielipuolisuuden puuska, jota hän on potenut nyt viikon päivät ja josta hän ei vieläkään ole ihan vironnut. Vahinko miestä! Kernaammin olisin pitänyt häntä eriskummallisen nerokkaana olentona kuin pähkähulluna."
Tämä ajatus taisi selvästi ilmetä kasvoillani, mutta kun kapteeni Nemo ei siitä sen enempää välittänyt vaan pysyi minun seuraamaan häntä, niin astuin mukana valmiina alistumaan mihin koetukseen hyvänsä.
Me kävimme ruokasaliin, jonne aamiainen oli katettu.
"Herra Aronnax", kapteeni lausui, "pyydän teitä käymään kursailematta murkinan kimppuun; syödessämme pidämme pakinata. Sillä vaikka lupasinkin teille kävelyretken metsiin, en kuitenkaan väitä siellä hotelleja löytyvän. Syökää siis siltä varalta, että päivällisemme saattaa jäädä sangen myöhäiseksi."
Minä tein kaikkea kunniata aamiaiselle. Siihen kuului monenlaisia kalaruokia, viilloksia keitetyistä merimakkaroista, erinomaisia kasvieläimiä ynnä eräistä merilevistä valmistettuja vihannesruokia. Juomanamme oli kirkasta vettä; siihen kapteeni kaatoi muutamia tippoja eräänlaista virkistävää likööriä, jota Kamtshatkan asukkaat valmistavat Rhodomenia palmata nimisestä meriruohosta. Isäntäni söi ensin hyvän aikaa virkkamatta sanaakaan; sitten hän alotti:
"Kun esitin teille metsästysretkeä vedenalaisiin Crespon metsiini, niin te arvatenkin piditte minua mielettömänä. Teidän ei kumminkaan tule koskaan tuomita umpimähkään."