"Miksi niin?"
"Siksi, etteivät ne ole mitään tavallisia luoteja, vaan itävaltalaisen kemistin Leniebrockin keksimiä pieniä lasipalloja, joita minulla on varastossani melkoinen määrä. Nämä lasipallot, joita ympäröi teräskehys ja joilla suuremman raskauden vuoksi on lyijypohja, ovat oikeita pienoisia Leyden-pulloja, joissa sähkönjännitys on kehitetty suhteellisesti korkeimmilleen. Heikostakin tärähdyksestä purkautuu niiden sähköisyys ja tappaa kuinka ison ja väkevän otuksen tahansa. Tahdoin vain lisätä, että nämä lasipallot eivät ole N:o 4:n hauleja isommat, joten niitä menee tavalliseen panokseen kymmenkunta kappaletta."
"En tahdo enää väitellä vastaan", vastasin ja nousin ylös, "voin vain tarttua pyssyyni. Joka tapauksessa käyn sinne minne tekin käytte."
Kapteeni vei minut perän puolelle, ja astuessamme Nedin ja Conseilin hytin ohi huusin molempia seuralaisiani, jotka heti liittyivät mukaamme. Sitten saavuimme erääsen hyttiin konehuoneen vieressä, jossa meidän piti paneutua merenalaiseen kävelypukuumme.
XV LUKU.
Kävelymatka valtameren pohjalla.
Tämä pieni hytti oli sanan todellisessa merkityksessä Nautiluksen varushuone. Tusinan verta sukelluspukuja riippui seinillä odottaen meitä kävelymatkalle lähtijöitä.
Ne nähdessään kadotti Ned Land ilmeisesti halunsa liittyä mukaan.
"Mutta, kelpo Nedini, Crespo-saaren jahtimaat ovat vedenalaisia metsiä."
"Ohoo", murahti harpuunamestari, jota suretti pettymyksensä tuoreen lihan saannista. — "Aijotteko te, herra Aronnax, todella paneutua tuohon kummituspukuun?"