"Mikäpä tässä muu auttaa, mestari Ned."
"Tehkää miten tahdotte, professori, mutta mitä minuun tulee, niin ei minua saa muuten kuin väkipakolla siihen pukeutumaan."
"Pakkoa ei käytetä, mestari Ned", sanoi kapteeni Nemo.
"Ettäkö Conseilkin uskaltaa yrittää?" Ned kysyi.
"Minä olen isännän varjo ja seuraan häntä minne hän vain menee",
Conseil vastasi.
Kapteenin käskystä saapui kaksi laivamiestä auttamaan meidän päällemme noita raskaita, vedenpitäviä vaatekappaleita, jotka olivat valmistetut saumattomasta kumikankaasta ja varatut kestämään melkoista painetta. Koko pukua olisi voinut sanoa varustukseksi, joka yhdellä haavaa oli notkea ja kankea. Siihen kuului housut ja takki. Housut päättyivät paksuihin, raskailla lyijypohjilla varustettuihin jalkineihin. Takki oli vuorattu vaskilevyillä, jotka muodostivat rintaa vedenpaineelta varjelevan ja samalla keuhkojen vapaata toimintaa sallivan haarniskan; hihat päättyivät nekin eräänlaisiin käsineihin, jotka eivät millään tavalla estäneet sormien liikkeitä.
Kapteeni Nemo ja muuan hänen seuralaisistaan — todellinen Herkules kooltaan ja voimiltaan — Conseil ja minä olimme pian puetetut noihin vaatteisiin. Päämme vain olivat enää saatavat sovitetuiksi metallikypäreihin. Mutta sitä ennen pyysin kapteenin näyttämään minulle pyssyjä, joita matkalla tulisimme käyttämään.
Eräs laivamiehistö ojensi minulle mitättömän näköisen aseen, jonka teräksestä tehty tukki oli ontto ja aika iso. Se oli samalla säiliönä puristetulle ilmalle, jota hanalaitteen käyttämä läppä päästi pyssynpiippuun. Tukin paksuimpaan kohtaan sovitettu makasiini sisälsi parikymmentä sähköluotia, jotka vieterin avulla itsestään soluivat paikalleen. Hetikun yksi kuti oli ammuttu, oli seuraava valmiina laukaistavaksi.
"Kapteeni Nemo", sanoin, "tämä ase on aivan täydellinen laatuaan ja perin helppo käytellä; palan halusta saada sitä koetella. Mutta kuinka pääsemme alas merenpohjaan?"
"Tänä hetkenä, professori, on Nautilus viiden sylen syvyydellä, niin että saamme heti lähteä matkaan."