Tämä tieto sai minut hypähtämään pystyyn. Tuon nimisen saaren luonahan oli kuuluisa ranskalainen maailmanympäripurjehtija La Perouse kärsinyt haaksirikon mitä traagillisimmissa olosuhteissa.
"Viekö Nautilus meidät Vanikoron läheisyyteen?" kysyin.
"Vie."
"Saanko siis astua maihin niillä historiallisilla saarilla, joiden rantariuttoihin Boussole ja Astrolabe murskautuivat?"
"Jos se vain teitä huvittaa, professori."
"Entä milloin sinne saavumme?"
"Me olemme nyt siellä."
Kapteeni Nemon seuraamana kiirehdin yläkannelle, josta palavin silmin katselin ympäri ulappaa.
Koillisessa kohosi merestä kaksi erikoista tuliperäistä saarta, ympärillään viidenseitsemättä kilometrin mittainen koralliriuttavyö. Rehevä vehmaus peitti niitä rannasta aina korkeimpain kukkulain huipuille asti. Eräästä ulomman riuttavyön aukosta pääsi Nautilus tyyneen sisäveteen, joka oli 60—80 metrin syvä. Palmujen siimeksessä älysin muutamia villejä saarelaisia, jotka laivamme huomatessaan hämmästyivät suunnattomasti. Ehkäpä he tässä tummassa, vedenpintaa vinhasti kiitävässä esineessä olivat näkevinään hirvittävän valaan, jota heidän oli varominen.
Tämän ranskalaisten löytöretkien historiassa mainehikkaan purjehduksen historia on lyhimmittäin seuraava: