André Vasling ymmärsi hänen päätöksensä järkähtämättömäksi, ja vetäysi pois, kokematta saada mielipidettään noudatettavaksi.
Jean Cornbutte ilmoitti hetikohta sisarensa tyttärelle tarkoituksensa ja näki toivon säteen loistavan tämän kyynelten läpi. Tämä nuori tyttö ei ollut tähän asti lainannut ainoatakaan ajatusta mahdollisuudelle, että sulhaisensa kuolema olisi epäiltävä; mutta tuskin oli toivo sytytettynä hänen sydämessänsä, ennenkuin hän ehdottomasti antausi sen nojaan.
Se vanha merimies päätti, että La Jeune-Hardien piti hetikohta lähteä merelle jälleen. Prikillä, joka oli vankasti rakettu, ei ollut vikoja korjattavia. Jean Cornbutte saatatti tiedoksi, että jos entinen laivaväki tahtoi jälleen palvelukseen ruveta, siihen ei olisi mitään estettä. Ainoana eroituksena tulisi olemaan, että hän astuisi poikansa sijaan aluksen päälliköksi.
Ei yksikään Louis Cornbutten kumppaleista jäänyt kehoitusta noudattamatta, ja laivaväen lista sisälsi seuraavat nimet: Alain, Turquiette, timmermanni Fidèle Misonne, bretagnelainen Penellan, jonka piti tulla ruorimieheksi Pierre Nouquet'in sijaan, sekä vielä Gradlin, Aupic ja Gervique, kaikki uskaliaita ja koeteltuja merimiehiä.
Jean Cornbutte ehdoitti vielä kerran André Vaslingille, että tämä rupeaisi entiseen virkaansa aluksessa. Vasling oli taitava merenkulkija ja oli viimeksi näyttänyt taitonsa, kun toi La Jeune-Hardien satamaan. Yhtähyvin teki hän, tiesi mistä syystä, esteitä ja pyysi ajatuksen aikaa.
— Niinkuin tahdotte, André Vasling, sanoi Cornbutte. Muistakaa kumminkin että, jos vaan tahdotte, olette joukkoomme tervetullut.
Jean Cornbuttella oli uskollinen mies bretagnelaisessa Penellan'issa, joka oli pitkän ajan matkustanut yhdessä hänen kanssansa. Pikku Maria oli lapsuudessaan viettänyt monta talvi-iltaa hänen polvellaan, kuunnellen hänen kertomuksiaan meri-elämästä. Myös oli Penellan aina kantanut isällistä ystävyyttä Mariata kohtaan, niinkuin taas tämä kantoi häntä kohtaan tyttären kunnioitusta. Penellan kiirehti kaikin voimin prikin varustamista, etenkin kun oli tykönään vakuutettuna, että André Vasling ei ollut koettanut kaikkea mikä olisi mahdollista ollut haaksirikkouneiden löytämiseksi, vaikka hän kyllä velvollisuutensa vuoksi pitää huolta aluksen ja miehistön pelastuksesta oli syystä puhdas.
Kahdeksan päivää ei ollut kulunut, ennenkuin La Jeune-Hardie oli valmis taas kyntämään lainetta. Tavallisen kauppatavara-lastin sijaan se oli täydellisesti varustettu suolatulla lihalla, laivakorpuilla, jauhoilla, potaateilla, sianlihalla, viinillä, paloviinalla, kahvilla, teellä ja tupakilla.
Lähtö määrättiin toukokuun 22 päiväksi. Illalla ennen tuli André Vasling, joka ei vielä ollut antanut mitään vastausta Jean Cornbutten tarjoukseen, kotiin tämän luokse.
Jean Cornbutte ei ollut kotona, mutta porstuan ovi oli auki. André Vasling astui jokapäiväiseen huoneesen, joka oli vieretysten Marian huoneen kanssa, mistä kanssapuhe hänelle kuului. Hän kuunteli tarkasti ja tunsi Penellanin ja Marian äänet.