— En ole koskaan epäillyt teistä, André Vasling, vastasi Jean Cornbutte, likistäen hänen kättänsä. Maria, lapseni! lisäsi hän koristetulla äänellä.
Maria ja Penellan tulivat paikalle.
— Me olemme valmiit lähtemään purjeille nousuveden muassa huomen-aamulla päivän koittaissa. Maria rukka, tämä on siis viimeinen ilta minkä yhdessä vietämme.
— Enoni! huudahti Maria, kaatuen Jean Cornbutten syliin.
— Maria! Jumalan avulla olen antava sinulle sulhaisesi jälleen.
— Niin, kyllä löydämme Louis'in! säisti André Vasling.
— Te tulette siis kanssamme? kysäisi Penellan äkisti.
— Tuleepa niinkin, Penellan, André Vasling tulee perämiehekseni, vastasi Jean Cornbutte.
— Oi, vai niin, virkahti bretagnelainen omituisella mielen ilmauksella sanoissansa.
— Ja hänen neuvoistaan tulee olemaan meille hyötyä, sillä hän on sekä uskalias että taitava.