— Penellan! Se on hän, joka on kätkenyt sinut laivaan.
— Niin, eno, mutta vasta sitte kuin ymmärsi, että olin päättänyt tehdä sen ilman hänen avuttansa.
— Penellan! huusi Jean Cornbutte.
Penellan astui sisään.
— Penellan! Mikä tehty on, sitä ei käy muuttaminen; mutta muista, että olet minulle edesvastauksen alaisena Marian hengestä.
— Olkaa huoleti, kapteini, vastasi Penellan. Tytöllä on sekä rohkeutta että voimaa, ja hänestä on tuleva suojeleva enkelimme. Ja paitsi sitä, kapteini, te tunnette valilauseeni: kaikki tapahtuu paraaksemme tässä maailmassa.
Se nuori tyttö majoitettiin erääsen hyttiin, jonka matruusit ennen pitkää sisustivat kaikella mukavuudella minkä asianhaarat myönsivät.
Kahdeksan päivän kuluttua La Jeune-Hardie laskettiin ankkuriin Fär-saarien luokse. Tarkimmistakin tiedustuksista ei ollut mitään hyvää. Ei haaksirikkoutuneita, ei laivahylyn pirstoja ollut rannoille ajautunut. Itse onnettomuuden tapauskin oli aivan tuntematon. Priki lähti siis taas matkalle kesäkuun 10 päivänä, 10 päivää siellä viivyttyänsä. Meri oli mielenmukainen ja tuuli hyvä. Alus meni nopeata vauhtia Norjan rannikkoa kohti, joka nyt vuorollaan tutkittiin yhtä vähällä menestyksellä.
Jean Cornbutte päätti nyt mennä Bodöhön. Kentiesi hänen siellä oli onnistuva saada tietää sen hätäytyneen aluksen nimi, jonka avuksi Louis Cornbutte ja tämän molemmat matruusit olivat rientäneet.
Kesäkuun 10 päivänä laski priki ankkuriin Bodön luokse.