Paikkakunnan virastot jättivät Jean Cornbutten käsiin puteliin, joka oli ajellut rannalle ja havaittu sisältävän kirjeen, jolla oli seuraava sisällys:
"Huhtikuun 26 päivänä, Froöeren-laivassa. Sittekuin luoksemme oli tullut eräs luuppi, joka oli lähtenyt avuksemme kapteinin ja kahden miehen kanssa La Jeune-Hardiesta, yhdyimme erääsen vuolteesen, joka vie meitä pohjoisia jäitä kohti. Jumala olkoon meille armollinen".
Jean Cornbutten ensimäinen ajatus oli kiittää taivasta. Hän luuli olevansa poikansa jälillä! Froöeren oli norjalainen kuunari, josta ei muuta tietty, kuin että se varsin varmaan oli ajellut pohjoiseen jäämereen.
Ei päivääkään ollut menettää. La Jeune-Hardie pantiin hetikohta siihen kuntoon, että se voi kohdata pohjoisen jäämeren vaaroja. Timmermanni Fidèle Misonne tutki rungon mitä tarkimmalla huolella ja vakuutti, että sen luja rakennuslaatu teki sen kykeneväksi kestämään tölmäyksiä jäävuoria vastaan.
Penellanin toimesta, joka ennen valaskalan pyytäjäin kanssa oli käynyt pohjoisilla kulkuvesillä, vietiin laivaan villaisia huopapeittoja, turkiksilla vuoritettuja vaatteita, hylkeen-nahkasaappaita ja tarvepuita rekien teoksi, joita aiottiin käyttää kiintonaisilla jäälakeilla. Myös lisättiin kosolta väkiviina- ja kivihiili-varat, siinä tapauksessa että täytyisi pitää talvea jollakin paikalla Grönlannin rannikkoa. Niinikään hankittiin kalliilla hinnalla ja suurella vaivalla koko joukko sitruuneja, keripukin estämistä ja parantamista varten, joka tauti niin hirmuisesti harventaa alusten miehistöjä jäisillä tienoilla. Kaikki nämä kalut ynnä lisätyt liha-, korppu- ja paloviina-varat alkoivat jo täyttää osan prikin ruomaa, sillä muonahuone oli aikoja sitte täynnä. Myös varustivat he itsensä suurella paljoudella pemmikania, erästä indialaista laitetta, joka sisältää suuren määrän ravitsevia aineita vähässä koossa.
Kapteinin käskystä hankittiin paitsi sitä rautakankia, kiiloja ja sahoja, jään särkemistä varten. Sitä vastoin päätti hän vasta Grönlannissa varustaa itsensä rekikoirilla.
Koko laivaväki oli nyt kiini näissä valmistuksissa ja osoitti väsymätöntä ahkeruutta. Penellan oli joka paikassa läsnä ja tiesi neuvon kaikkeen. Muiden opetusten muassa, mitkä hän antoi niille, jotka ensi kertaa varustausivat jäämeriretkelle, oli se, etteivät käyttäisi villaisia vaatteita, vaikka lämpömäärä näillä pohjoispiiriä ylempänä olevilla leveyskohdilla jo oli sangen alhainen.
Penellan tarkkaili visusti, mitään virkkaamatta, André Vaslingin pienimpiäkin liikentöjä. Tämä mies, syntyään hollantilainen, oli tullut tiesi mistä, ja, hyvä merimies muuten, tehnyt kaksi reissua La Jeune-Hardien kanssa. Penellan ei vielä voinut moittia häntä mistään, paitsi että omisti ylen ahkeran huomaavaisuuden Marialle, mutta seuraili häntä yhtähyvin valppaalla silmällä.
Miehistön ripeydellä priki saatiin varustetuksi heinäkuun 16 päivänä, 15 päivää siitä kun Bodöhön oli tultu. Silloinpa olikin soveliain aika tiedustuksille pohjoisissa vesissä. Kaksi kuukautta oli suoja-ilmaa ollut, ja retkeilemisiä taittiin sentähden ulotuttaa etemmä kuin muutoin. La Jeune-Hardie lähti siis purjehtimaan, ottaen kurssinsa Brewster-nientä kohti, joka on Grönlannin itäisellä rannikolla ja 72 leveyspykälän kohdalla.