Kaikki hyökäsivät sinne päin, ja osaksi niin varomattomasti, että Turquiette luiskahti erääsen railoon ja olisi välttämättömästi hukkunut, ellei Jean Cornbutte olis saanut häntä päähineestä kiini, niin että Turquiette pääsi siitä ainoastaan kylmällä kylvyllä.
Mutta prikipä heilasikin avoimessa vedessä kahden peninkulman päässä tuulen puolella heistä. Vaivain perästä, joita on työläs uskoa, onnistui tämän pienen joukon päästä siihen. Se oli hyvässä tallessa, paitsi että jäälohot olivat särkeneet ruorin, joka oli jäänyt poisnostamatta.
VII.
Meno talvimajoihin.
Penellan oli vielä kerran ollut oikeassa: kaikki oli tapahtunut heidän paraaksensa, ja tämä jään puhkeaminen oli avannut alukselle tien aina lahteen asti. Merimiehillä ei ollut muuta tehtävänä, kuin taitavasti käyttää virtaa hyväksensä, niin että välttivät yhteensattumusta jääteleihin.
19 päivänä syyskuuta priki viimein asetettiin talvimajoilleen kahden kaapelipituuden päähän maasta ja hyvälle ankkuripohjalle. Jo päivällä jälkeen oli jäätä syntynyt rungon ympärille ja se kesti kohta kävelläkin, niin että päästiin suoraan yhteyteen maan kanssa.
Jäämeren kulkijain tavan mukaan taklaasi sai jäädä siihen tilaan missä se oli; purjeet käärittiin huolellisesti ja peitettiin pressenningillä (tervavaatteella), ja vareksen pesä jäi paikalleen, osaksi että voitaisiin tehdä vaarinottoja kaukaisille paikoille ja osaksi että kulkijoita huomautettaisiin prikiin.
Aurinko tuskin enää nousi taivaanrannan yli. Sitte kesäisen päivänseisauksen olivat sen tekemät piirit pienenneet pienenemistään, ja kohta oli se kokonansa katoava.
Laivaväki kiirehti valmistuksiaan tekemään. Penellan oli siinä johtavana henkenä. Jää aluksen ympärillä oli jo melkeän paksu, ja peljättävä oli, että se tulisi vahingoksi asti puristamaan alusta; mutta Penellan odotti, kunnes jää kulkujäiden alinomaisesta sinne tunkeilemisesta oli ennättänyt tulla noin kaksikymmentä jalkamittaa paksuksi. Silloin hakkautti hän sen ympärinsä rungon alta auki, niin että alus seisoi kuin sen omain muotojen mukaan tehdyssä tokassa ja täydellisesti varjeltuna kaikesta jään ahdistuksesta.
Lopuksi rakensivat matruusit pastingin korkeudelle viittä tahi kuutta jalkaa korkean lumimuurin, josta ennen pitkää tuli kova kuin kallio. Tämä suoja esti lämpöä säteilemällä katoamasta. Purjevaatteesta tehty, nahoilla peitetty ja hengenpitävästi tiheä teltta levitettiin koko kannen pituudelle, joten siitä tuli eräänlainen kävelypaikka laivaväelle.