Tammikuulla oli pakkanen käypä semmoiseksi, ettei olisi mahdollista kellekään astua ulos ovesta ilman hengen vaaratta. Vähintään kahtena kuukautena olisi laivaväki tuomittuna täydelliseen sulkeesen; sitte olisi vähitellen suojailma tuleva, jota tulisi kestämään siihen asti, että laivan pitäisi eritä jäistä. Tämä suoja-ilma tulisi olemaan ehdotonna esteenä kaikille kulkuretkille. Siihen tulisi lisäksi, että joskin Louis Cornbutte ja sen matkatoverit vielä olisivat hengissä, he todenmukaisesti eivät kestäisi pohjanperäisen talven vaivaloisuuksia. He olivat siis sitä ennen pelastettavat taikka myös olivat kaikki toiveet siksensä heitettävät.
André Vasling tiesi tämän yhtä hyvästi kuin joku toinenkin ja päätti sen tähden rakentaa kaikkia mahdollisia esteitä tätä retkeä vastaan.
Matkan valmistukset olivat päätetyt lokakuun 20 päivänä. Puuttui vaan että osan ottajat retkeen valittiin. Nuorta tyttöä ei saanut jättää ilman Jean Cornbutten tahi Penellanin suojeluksetta. Mutta näistä molemmista ei voitu kumpaakaan ilman toimeen tulla.
Kysymyksenä oli nyt, voisiko Maria kestää semmoisen retken vaivaloisuudet. Tähän asti oli hän kestänyt kovia koetuksia kunnialla, hän kun oli kestyttynyt tyttö ja lapsuudestaan oli tottunut meri-elämään, ja Penellan piti uskottavana, että hän yhtä hyvin kuin miehet kestäisi taistelun pohjoisen meren vaaroja ja sen peljättävää ilmanlaatua vastaan.
Siis päätettiin, pitkään keskusteltua, että tämän nuoren tytön piti lähteä mukaan, ja että, jos tarve niin vaatisi, paikka olisi pidettävä häntä varten reessä, joka sen vuoksi varustettiin pienoisella, hengenpitävästi suljetulla päällysrakennuksella. Maria itse oli tästä päätöksestä hyvin iloissaan, koska hänelle olisi käynyt sangen raskaaksi erota molemmista suojelijoistansa.
Matkueesen kuuluivat siis seuraavat henkilöt: Maria, Jean Cornbutte, Penellan, André Vasling, Aupic ja Fidèle Misonne. Alain Turquiette jäi, sen erityisen käskyn kanssa että pitäisi prikistä huolen, laivaan, johon paitsi häntä Gervique ja Gradlin jäivät. Kaikenlaisia varoja pantiin vielä lisää mukaan; taitaaksensa näetsen ulottaa matkustuksen niin kauas pohjoiseen kuin mahdollista oli Jean Cornbutte päättänyt joka seitsemännellä tahi kahdeksannella päiväyksellä kaivaa alas ruokavaroja paluumatkalle. Heti kuin reki oli valmiiksi saatu, ruvettiin kuormaa panemaan, jonka tehtyä se peitettiin puhvelinvuodilla. Koko kuorma tuli painamaan 100:n naulan paikoille, mitkä viisi eteen valjastettua koiraa ilman vaivatta voivat jäällä vetää.
Lokakuun 22 päivänä tapahtui, kuten kapteini oli ennustanut, äkkinäinen ilman muutos. Taivas seestyi, tähdet loistivat erinomaisella kirkkaudella, ja kuu nousi taivaanrannan päälle viipymään siellä lähinnä seuraavat viisikymmentä päivää. Elävä hopea lämpömittarissa aleni 25:n pykälän kohdalle alemma jäätökohtaa.
Lähtö määrättiin seuraavaksi aamuksi.
IX.
Lumihuone.