André Vasling ja Penellan tunsivat epätoivon pääsevän sydämissään vallalle. He eivät tohtineet enää mennä majaan. He eivät tohtineet puhua tätä ylen arveluttavaa uutista tovereillensa. He kiipesivät aina sen jääjärkäleen huipulle asti, missä huone oli peitossa, mutta eivät keksineet mitään muuta kuin samaa ääretöntä valkoista lakeutta, mikä kaikin puolin heidät ympäröi. Heidän jäsenensä värisivät vilusta, ja kylmettyneet vaatteensa rippuivat raskaina ja kankeina heidän ympärillään.
Kavutessaan alas sattui Penellan katsahtamaan André Vaslingin puoleen. Hän näki hänen terävästi silmäävän eräälle suunnalle ja sitte alkavan vapista ja kalveta.
— Kuinka voitte, Vasling? kysyi hän häneltä.
— Ei se ole mitään, vastasi tämä. Menkäämme sisään ja sitte katsokaamme, miten pääsemme pois näiltä tienoilta, joille meidän ei koskaan olisi pitänyt jalallamme astua.
Mutta sen sijaan että olisi totellut, kiipesi Penellan jälleen ylös ja käänsi silmänsä sille suunnalle, joka vastikään oli kääntänyt Vaslingin huomion puoleensa. Minkä hän siellä näki, teki häneen perin toisen vaikutuksen, sillä hän huudahti ilosta ja sanoi:
— Jumala olkoon ylistetty!
Vähäinen savu näkyi itäpohjoisesta. Sen suhteen ei voinut erehtyä; eläviä ihmisiä hengitti siellä loitolla. Penellanin ilohuuto houkutteli paikalle muutkin, ja kaikki taisivat omin silmin saada vakuutuksen siitä, ettei hän erehtynyt.
Ajattelematta kauemmin ruokavarain puutetta ja huolimatta kirpeästä pakkasesta lähtivät kaikki, päähineihinsä kääriytyneinä, pitkillä askelilla sitä paikkaa kohti, josta savu nousi.
Heidän vaelluksensa määräpaikka oli, kuten sanottiin, itäpohjoisessa noin viiden tahi kuuden peninkulman päässä, ja suurin vaikeus oli saman suunnan pitämisessä. Savu oli kadonnut eikä ollut yhtään korkopaikkaa, joka olisi voinut johtona olla, lakea kun oli aivan tasainen. Ja kuitenkin oli välttämätöntä, etteivät poikenneet oikealta suunnalta.
— Koska meillä ei ole etäisiä esineitä meitä opastamassa, sanoi Cornbutte, niin koettakaamme toista keinoa: Penellan menee edellä, Vasling kahdenkymmenen askelen päässä hänen jälessään ja minä kahdenkymmenen askelen päässä Vaslingin jälessä. Sillä tavoin voin nähdä, syrjäytyykö Penellan oikealta linjalta.