— Sen tähden kun olen havainnut, useiden ihmisten, jotka eivät usko
Jumalaa, uskovan kaikkea muuta, niinpä pahoja silmiäkin.
— Puhukaa vain piloja, herra, — vastasi tohtori, — mutta antakaa minun jatkaa toteen-näyttöäni. Great Eastern on jo saattanut monta yhtiötä häviöön. Vaikka rakettu siirtolaisten kuljetusta ja kaupankäyntiä varten Australiassa, ei ole se vielä koskaan käynyt Australiassa. Vaikka mietitty nopeammin kulkemaan kuin Atlantin yli kulkevat pakettiveneet, on se jäänyt niistä kauas takapajulle.
— Mutta saattaako siitä päättää…
— Odottakaa! — jatkoi tohtori. — Yksi Great Easternin kapteineista on jo hukkunut, ja se oli taitavimpia, sillä hän piti laivan miltei pystyssä aalloilla ja osasi välttää tämän tuskallisen vaarumisen.
— No niin, — sanoin minä, — meidän täytyy surkutella sen taitavan miehen kuolemaa; siinä on kaikki.
— Sitte vielä, — jatkoi Dean Pitferge, huolimatta heikko-uskoisuudestani, — kerrotaan koko joukko asioita tästä laivasta. Sanotaanpa, että erästä sen syvyyteen eksynyttä matkustajaa, juurikuin uudis-asukasta Amerikan metsissä, ei koskaan enään löydetty.
— No, — sain minä ilkullisesti virkaneeksi, — sepä jotakin oli.
— Kerrotaanpa niinikään, — jatkoi tohtori, — että höyrykattiloita sisäänpantaissa eräs insinööri varomattomuudesta niitattiin kiinni höyrykattilaan.
— Hyvä! — huudahdin minä. — Kiinni niitattu insinööri! Ja te uskotte sen, tohtori?
— Uskon kyllä, — vastasi tohtori, — minä uskon täyttä totta, että matkamme on huonosti alkanut ja että se tulee huonosti päättymäänkin.