Pit. 24 pyk. 13 m. L.
Kurssi: 227 penink. Matkaa 550.
Me olimme siis tulleet 227 peninkulmaa sitte eilisen puolipäivän. Kello oli tällä silmänräpäyksellä 1,49 Greenwichissa, ja Great Eastern oli 550 peninkulmaa Fastenetista.
Koko sinä päivänä en nähnyt Fabiania. Levotonna hänen poissa-olostaan lähenin minä useita kertoja hänen hyttiänsä, saadakseni vissin tiedon, ettei hän ollut lähtenyt sieltä pois.
Ihmiset, joita kansi oli täynnä, olivat silminnähtävästi hänelle vastenmielisiä, jonka tähden hän vältti melua ja etsi yksinäisyyttä. Mutta kapteini Corsican tuli minua vastaan, ja me kävelimme yhdessä tunnin ajan peräkannella. Usein tuli Fabiani puheiksi, ja minä en voinut olla kapteinille sanomatta, mitä oli tapahtunut päivällä ennen Mac-Elwinin ja minun kesken.
— Niin, — vastasi Corsican liikutuksella, jota hän ei kokenut salata — nyt on kolme vuotta siitä kuin Fabianilla oli syytä lukea itsensä onnellisimmaksi ihmisistä, ja nyt on hän mitä onnettomimpia!
Archibald Corsican jutteli nyt muutamilla sanoilla, että Fabiani Bombayssa oli tullut tutuksi erään ihastuttavan neidin, miss Hodges'in kanssa. Hän rakasti tyttöä, ja oli jälleen rakastettu. Ei mikään näyttänyt estävän avioliittoa miss Hodgesin ja kapteini Mac-Elwinin välillä, kun samalla tämän nuoren tytön kättä, hänen isänsä suostumuksella, erään kauppamiehen poika Calcutassa alkoi pyydellä. Tämä oli toiminto-asia, niin, "toiminto-asia", jo aikoja sitte ajateltu. Hodges oli luja, kova, tunteille joksikin ummistunut mies ja oli silloin vaikeassa välissä toiminto-ystävänsä kanssa Calcutassa. Tämä naiminen voi korjata asiat, ja hän uhrasi tämän nuoren tytön onnen oman etunsa eteen. Lapsiraukka ei voinut vastusta tehdä; kätensä laskettiin miehen käteen, jota hän ei rakastanut, jota hän ei voinut rakastaa, ja joka todenmukaisesti itse ei rakastanut häntä. Tämä oli pelkkä toiminto-asia, kehno toiminto-asia ja surkuteltava teko. Mies vei vaimonsa muassaan päivällä jälkeen häiden, ja siitä asti Fabiani, mielihaikeudesta mieletönnä ja kuolinsairaana, ei ole koskaan nähnyt häntä, jota hän rakasti.
Tämän kertomuksen päätyttyä ymmärsin hyvin kyllä, että se paha, mikä
Fabiania ahdisti, todellakin oli arveluttava.
— Mikä sen nuoren tytön nimi oli? — kysyin minä kapteini
Archibaldilta.
— Ellen Hodges, — vastasi hän.