— No, mitä nyt aiotte tehdä? — kysyi hän.

— Joo, herra tohtori, koska Great Eastern viipyy sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia New-Yorkissa ja minä tulen palaamaan siinä, niin minulla on sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia katsella ympärilleni Amerikassa. Se on vain kahdeksan päivää, se on tosi, mutta kahdeksan hyvin käytettyä päivää kenties riittävät nähdäkseni New-Yorkin, Hudsonin, Mohawk-lakson, Erie-järven, Niagaran ja koko tuon Cooperilta ylistetyn maan.

— Matkustatteko Niagaralle? huudahti tohtori. — Tekisipä tosiaankin mieleni vielä kerran nähdä se, ja jos ei ehdotukseni näytä teistä ajattelemattomalta…

Arvollinen tohtori mielijohteineen ja oikkuineen oli minusta hupainen. Hän oli todellakin miellyttävä, ja parempaa ja osaavampaa opasta minun oli vaikea tavata.

— Minä myönnyn, — sanoin minä hetikohta.

Neljännes-tunnin perästä sen jälkeen menimme höyryveneesen, ja kolme tuntia myöhemmin olimme majautuneina kahteen huoneesen *Fifth-Avenue* hotellissa.

Viidesneljättä luku.

Minä olin siis viettävä kahdeksan päivää Amerikassa. Great Eastern oli lähtevä takaisin huhtikuun 16 päivänä, ja 9 päivänä kello 3 iltapäivällä olin astunut Unionin maalle. Kahdeksan päivää! Löytyy palttouneita turistia, joille tämä aika arvattavasti olisi ulottunut matkustukseen koko Amerikassa. Minulla ainakaan ei ollut niin isoja vaatimuksia, ei edes saada katsella New-Yorkiakaan todella ja näin tuiki pikamaisen katsahuksen perästä kirjoittaa teosta Amerikalaisten tavoista ja luonteesta. New-Yorkin ulkopuoli on pian katseltu. Se ei ole sakkilautaa vaihettevampi. Kadut, jotka käyvät ristiin suorakulmatusten, kutsutaan *avenues*, kun kulkevat pitkinpäin, ja *streets*, kun kulkevat poikkipäin. Joka on nähnyt yhden korttelin New-Yorkissa, tuntee koko sen suuren kaupungin, paitsi kenties katujen ja kujain sokerrusta eteläisessä osassa, jossa kauppiaat asuvat. New-York on niemeke ja koko sen toiminto on tämän niemekkeen kärjelle yhdistettynä. Kahdenpuolen ovat Hudson- ja East-virrat, kaksi todellista merenlahta, joita alukset kyntävät, ja joiden höyryveneet yhdistävät kaupungin oikealla puolen Brooklynin ja vasemmalla puolen New-Jerseyn kanssa. Yksi ainoa valtasuoni elähdyttää New-Yorkia sopusuuntaisesti ryhmistetyt korttelit. Se on se vanha Broad-way, Londonin Strand, Parisin pulevarti Montmartre, alimmassa osassaan miltei mahdoton asua, ylemmässä miltei autio. Se on katu, jonka varrella hökkelit ja marmoripalatsit pukkiloivat toisiansa; oikea virta vuokravaunuja, omnibusia, pitkiä kärryjä ja kuormavaunuja, virta, jonka rantoina katuvierustat ovat ja jonka päälle on täytynyt rakentaa siltoja jalkamiesten haitatonta pääsyä varten. Broad-way on New-York, ja siellä tohtori Pitferge ja minä kävelimme myöhäiseen iltapäivään.

Syötyämme päivällisen ravintolassa, olimme loppupäivän Barnumin teaterissa. Siellä esiteltiin näytelmä, joka houkutteli paljon väkeä koolle. Neljäs näytös osoitteli vahingonvalkeata, jossa käytettiin todellista höyryruiskua, jota todelliset ruiskumiehet hoitivat.

Seuraavana päivänä jätin tohtorin rauhaan, asioitansa hoitamaan. Me lupasimme tavata toisemme ravintolassa kello 2 aikana. Minä menin postiin ottamaan ulos kirjeitä, jotka minua odottivat, sitte Franskanmaan konsulin luokse, joka otti minun varsin kohteliaasti vastaan, sitte Hoffman-nimiseen kauppahuoneesen, jossa minulla oli vekseli nostettavana, ja vihdoin Fabianin sisaren, neiti R…n luokse, jonka asuinpaikasta olin osoitteen saanut. Sekä hän että Fabiani ja Corsican olivat jo lähteneet New-Yorkista, ottaen mukaansa nuoren leskemme, johon maaseudun ilman ja hiljaisuuden luultiin terveellisesti vaikuttavan. Corsican oli muutamilla riveillä antanut minulle tiedon tästä äkillisestä lähdöstä. Minne meni hän ystävinensä, lähdettyänsä New-Yorkista? He aikoivat seisahtua ensimäiseen kauniisen paikkaan, mikä Ellenille oli mieleinen, ja viipyä siellä niin kauan kuin ihastusta kesti. Corsican lupasi antaa minulle tiedon oloista ja suhteista, ja hän toivoi, etten lähtisi pois ennenkuin syleiltyäni heitä kaikkia yht'aikaa.