Olisinpa ollutkin onnellinen, joskin vain muutamain tuntien ajan, jos vielä olisin nähnyt Ellenin, Fabianin ja kapteini Corsicanin. Mutta tämäpä juuri oli yksi niitä nurjia puolia, joita matkoilla on muassansa. Minulla oli kiire, he olivat menneet, minäkin olin lähtemälläni, itsekukin oli suunnallaan, eikä ollut juuri uskottavaa että enää näkisimme toisemme.
Kello 2 aikana palasin ravintolaan. Minä tapasin ystäväni tohtorin "bar-room'issa", joka oli täynnä ihmisiä kuin pörssi tahi rautatien pysäyspaikan odotus-sali, todellinen yleis-sali, jossa tulijoita ja lähtijöitä tungeksi ja jossa jokainen sai ilman maksotta jäävettä, biskveitä ja chester-juustoa.
— No tohtori, — sanoin minä, — milloin lähdemme?
— Tänä iltana kello 6 aikana.
— Menemmekö Hudson-rautatietä?
— Emme, vaan Saint John'issa, joka on merkillinen höyry, toinen maailma, Great Eastern joki-alusten joukossa, yksi noita kuljetuskoneita, jotka mielellään lentävät ilmaan.
Minä olisin ennemmin näyttänyt teille Hudsonin päivän valolla, mutta
Saint John kulkee ainoastaan öillä. Huomen aamulla kello 5 aikana olemme
Albanyssa. Kello 6 aikana lähdemme New-Yorkin valtarautatietä myöten ja
syömme iltasemme Niagaran putousten luona.
Minulla ei ollut aikaa miettiä tohtorin tuumia, vaan hyväksyin ne umpimähkään. Me hissattiin huoneesimme ylös ja astuimme muutamain minuuttien perästä matka-kapineinemme alas. Hyyrivaunut veivät meidät kahdenkymmenen frankin hinnalla neljännes-tunnissa Saint Johnin luokse, jonka savupiipuista jo kävi vahva tuprakka.
Kuudesneljättä luku.
Saint John ja sen kilpailija Dean-Richmond olivat kauneimmat höyryalukset tällä virralla. Niitä voi pikemmin sanoa rakennuksiksi kuin höyryveneiksi. Niissä on kaksi tahi kolme pengermuotoista alakertaa, verantoja ja kävelypaikkoja. Sopisi kutsua jokaista semmoista höyryalusta istutus-isännän vedellä kulkevaksi uutis-asunnoksi. Koko rakennusta vakauttavat parikymmentä paksua pylvästä, jotka ovat keskenään yhdistetyt rautatangoilla. Sen kaksi isoa rataskotosta ovat kalkitukselle maalatut, samoin kuin Pyhän Markus'en kirkon päälliskoristukset Venedigissä. Kummankin rattaan takana ovat molempain kattilain korsteinit, jotka ovat sivuilla eikä keskellä laivaa. Tämä on hyvin ajateltu varakeino, jos räjähys sattuisi. Rataskotosten keskellä liikkuu koneisto aivan mutkattomasti: yksi ainoa sylinteri, yksi pistoni, joka vaikuttaa pitkään palangsiin, joka nousee ja laskeutuu kuin vasara kankirautapajassa, ja yksi ainoa veivin-säippä, joka panee liikkeelle noiden suurten rattaiden akselit.