— Ole huoleti.
Ja Dick läksi pyssy olalla metsään.
Joe ryhtyi toimiin. Hän kaivoi maahan runsaan puolen metrin syvyisen haudan ja täytti sen kuivilla oksilla, joita oli maassa, norsujen raivaamissa aukoissa, missä norsujen jälkiä näki useissa kohdin. Täytetyn kuopan päälle hän laittoi vielä yhtä korkean rovion ja pisti sen tuleen.
Sitten hän astui norsun luokse, joka oli korkeintaan parinkymmenen metrin päässä metsänlaidasta, irroitti vikkelästi kärsän, joka oli yli puolen metriä paksu juuresta, valitsi siitä herkullisimmat palat ja liitti niihin vielä hohkaisen sorkan. Nämä ovat todellakin parhaita paloja norsussa, samoin kuin bisonissa kyttyrä, karhussa kämmen tai metsäsiassa pää.
Kun rovio oli palanut sekä pinnalta että kuopan pohjaa myöten, raivasi hän tuhat ja hiilet pois, jolloin siinä oli varsin kova kuumuus. Sitten hän kääräisi lihapalat raikkaasti tuoksuaviin lehtiin, pani ne haudan pohjalle ja peitti kuumalla tuhalla. Lopuksi hän laittoi uuden rovion tämän päälle, ja kun se oli palanut loppuun, oli liha kypsää.
Senjälkeen hän nosti lihat haudasta, asetti herkulliset palaset vehreille lehdille ja kattoi päivällispöydän ihanalle nurmikolle, kävi gondolista korppuja, viinaa, kahvia ja ammensi raitista ja kirkasta vettä läheisestä purosta.
Mieluista oli katsella tätä ateriaa, mutta, arveli Joe, olematta silti sen ylpeämpi, vielä mieluisampi sitä on syödä.
— Hauska matka kerrassaan: ei siinä väsy, eikä siinä ole vaaroja, — puheli hän. — Ateriat aikoinaan! Vuode aina valmiina! Vielä vai tässä mitä muuta? Ja tuo mr Kennedy kun ei olis tahtonut tulla mukaan ensinkään!
Tohtori Fergusson puolestaan tarkasti pallonsa mitä huolellisimmin. Se ei näkynyt saaneen mitään vammaa myrskyssä. Tafta ja gummi olivat säilyneet merkillisen hyvin. Ottaen lukuun maan korkeuden ja pallon nousuvoiman, tohtori huomasi mielihyväkseen, että kaasumäärä oli pysynyt entisellään; päällys oli ilmanpitävä, kuten ennenkin.
Vasta viisi päivää sitten olivat matkamiehet lähteneet Zanzibarista; pemmikani oli vielä koskematta; korppuja ja lihasäilykkeitä oli vielä pitkäksi aikaa; ei tarvinnut uudistaa kuin vesivarastot.