Huomenissa kello viideltä ruvettiin jälleen hankkiutumaan matkalle. Joe oli kaikeksi onneksi löytänyt kirveen ja katkaisi sillä norsulta hampaat. Victoria päästettiin irti ja läksi viemään matkamiehiä koillista kohti 33 kilometrin nopeudella.
Tohtori oli edellisenä iltana huolellisesti laskenut pallon aseman tähtien korkeuden mukaan. He olivat nyt 2° 40' päiväntasaajan alapuolella, s.o. 160 maantieteellisen peninkulman (= 300 km) päässä siitä. Kuljettiin useampain kyläin ylitse, välittämättä huudoista ja kirkumisista, joita Victoria väestössä herätti. Vihdoin, Tengan tienoilla, kohdattiin ensimmäiset haarat Karagwahin vuoriseljännettä, jotka Fergussonin mielipiteen mukaan lähtevät Kuunvuorista. Vanha tarina, joka tietää Niilin lähteiden olevan näissä vuorissa, oli suunnilleen oikeassa, koskapa ne koskettavat Ukereuen järveä, jota on otaksuttu Niilin lähtökohdaksi.
Kuljettuansa yli Kafuro nimisen laajan alueen, jossa oleskelee sikäläisiä kauppamiehiä suurissa määrin, huomasi tohtori vihdoin taivaanrannassa tuon niin paljon etsiskellyn järven, johon kapteeni Speke oli saapunut 3:na elokuuta 1858.
Samuel Fergusson tunsi liikutusta: olihan hän saapumaisillansa yhteen matkansa tärkeimmistä kohdista. Silmä yhä kiikarissa, hän ei jättänyt tarkastamatta ainoatakaan kohtaa tässä mystillisessä seudussa. Ja tällaista hän siinä huomasi:
Maaperä hänen alapuolellansa kauttaaltansa kuihdutettua; muutamia alankoja vain viljelyksessä. Maanlaatu, jossa oli keskikorkuisia mäkiä, kävi järveä kohti yhä tasaisemmaksi; riisipeltojen sijaan alkoi tulla ohravainioita. Siellä kasvoi ratamoja, joista valmistetaan seudun viiniä, ja "mvani" nimisiä metsäkasveja, joitten hedelmiä käytetään kahvin verosta. Puolensataa pyöreätä mökkiä, kukkivine olkikattoineen, — siinä Karagwahin pääkaupunki.
Selvään näkyi hämmästyneitä ihmisiä, kaunista rotua, tummankeltaisia iholtaan. Tavattoman lihavia naisia liikkui vainioilla, ja tohtori hämmästytti kumppaleitaan kertomalla, että tähän lihavuuteen, jota pidetään suuressa arvossa, on syynä pakollinen piimän nauttiminen.
Puolenpäivän aikana oli Victorian asema 1° 45' eteläistä leveyttä.
Tunnin perästä pallo oli saapunut järven kohdalle.
Kapteeni Speke oli antanut tälle järvelle nimeksi Njanza Victoria.[19] Tällä kohtaa sen leveys oli 150 km. Sen eteläpäässä oli kapteeni löytänyt joukon saaria, jotka hän nimitti Bengalin arkipelagiksi. Hän jatkoi tutkimuksiansa hamaan Muanzaan, järven itärannalla, jossa sikäläinen sulttani osoitti hänelle ystävällisyyttä. Hän otti tästä osasta järveä kolmiomittaukset, mutta kosk'ei hänellä ollut käytettävänänsä venhettä, ei hän päässyt kulkemaan järven yli eikä käymään Ukereuen suurella saarella. Tämä saari, jossa hallitsee kolme sulttania, on tiheästi asuttu. Matalan veden aikana se muodostaa vain niemimaan.
Victoria saapui tälle järvelle paljoa pohjoisemmassa, tohtorin suureksi mielipahaksi, hänen kun oli mielensä tehnyt saada määrätyksi järven sisemmätkin rajapiirteet. Rannat, joissa kasvaa okaista viidakkoa ja tiheätä rikeikköä, peittyivät sanan täydessä merkityksessä suunnattomain ja tiheäin moskitoparvien ruskean harson taakse. Seutu näytti asumattomalta ja mahdottomaltakin asua. Virtahepoja loikoi laumottain kaislistoissa tai sukelteli järven kuultavaan veteen. Länttä kohti aukeni järveä laaja selkä; sitä olisi sopinut sanoa mereksi. Järven vastakkaiset rannat ovat niin kaukana toisistaan, että kulkuyhdistys niitten välillä käy vaikeaksi; sitä paitsi raivoaa näissä korkeissa ja laajoissa vesistöissä usein ankaria myrskyjä.
Tohtorin oli vaikea ohjata pallon kulkua. Hän pelkäsi joutuvansa liian kauas itään, mutta kaikeksi onneksi alkoi ilmavirta viedä häntä pohjoista kohti, ja niinpä Victoria kello kuusi illalla saapui erään pienen, aution saaren kohdalle, 0° 30' leveyttä ja 32° 51' pituutta, neljänkymmenen kilometrin päässä rannasta.