Matkustajain sopi nyt tarttua ankkurillaan kiinni puuhun, ja kun illemmalla tuulikin tyyntyi, olivat he levollisesti yhdessä kohdin. Maahan laskeumista ei ollut ajatteleminenkaan, sillä täällä, niinkuin Njanzankin rannoilla, suunnattomat parvet moskitoja peittivät maan paksuna pilvenä. Joe, joka oli pistäytynyt puussa, palasi gondoliin täynnä moskitojen puremia, mutta siitä hän ei ollut millänsäkään. Sehän on, arveli hän, moskitojen puolesta vallan luonnollista.
Tohtori ei kumminkaan ollut niin suuri optimisti, vaan laski köyttä niin pitkältä kuin laatuun kävi, päästäkseen näistä armottomista itikoista, joitten ilkeä surina alkoi jo kuulua yhä lähempänä.
Tohtorin laskujen mukaan oli järven korkeus meren pinnasta sellainen kuin kapteeni Speke oli ilmoittanut, nimittäin 1100 metriä.
— Kas nyt sitä ollaan saaressakin, — virkkoi Joe, raapien itseänsä armottomasti.
— Pian sen käväisisi ylt'ympärikin, — arveli metsästäjä, — mutta eihän siinä, paitsi noita armaita kämäräisiä, näy yhtään elävää olentoa.
— Nämä saaret, — puhui tohtori, — joita järvessä on niin viljalti, eivät oikeastaan ole muuta kuin pohjaan vajonneitten mäkien huippuja. Hyvä toki, että juuri saaressa saimme yösijan, sillä järven rannoilla asuu julmia heimoja. Pankaa maata te, koskapa taivas lupaa meille rauhallista yötä.
— Etkös sinä aio tehdä samoin, Samuel?
— En; en saisi unta silmääni. Ajatukset ajavat unen pois. Huomenna, hyvät ystävät, jos tuuli on myötäinen, kuljemme suoraan pohjoista kohti ja löydämme kenties Niilin lähteet, saamme selville tuon upiumpean salaisuuden. Näin lähellä tuon suuren virran lähteitä on minun mahdoton nukkua.
Kennedy ja Joe, joille tieteelliset tutkimukset eivät niin suurta huolta tuottaneet, nukkuivat piankin sikeään uneen, tohtorin suojeluksen alla.
Keskiviikkona, huhtikuun 23:na, Victoria nosti ankkurinsa. Taivas oli harmaissaan. Yö ei hevin mielinyt hellitä järven vesiltä, jotka oli kiedottu sakeaan usmaan. Vihdoin kumminkin raikas tuuli puhalsi pois tämän harson. Heiluttuaan ensin kotvan aikaa puoleen ja toiseen, läksi Victoria vihdoin kulkemaan suoraan pohjoista kohti.