— Nuo ovat epäilemättä pahantekijäin ruumiita. Samoin tehdään Abyssiniassakin: pahantekijät heitetään ulos petojen tapettaviksi ja raadeltaviksi.
— Eipä se ole paljoa julmempaa kuin hirttäminenkään, — virkkoi
Skotlantilainen. — Saastaisempaa vaan, siinä kaikki.
— Etelä-Afrikassa — vastasi tohtori — tyydytään siihen, että pahantekijä lukitaan elukoinensa, jopa perheineenkin, omaan majaansa, se sytytetään, ja kaikki palaa poroksi yht'aikaa. Tämä on julmuutta, mutta minä olen samaa mieltä kuin Kennedykin, että hirttäminen on yhtä barbaarista, vaikk'ei niin julmaakaan.
Joen erinomaisen tarkat silmät huomasivat kaukaa parven petolintuja leijailevan ilmassa.
— Ne ovat kotkia! — huudahti Kennedy, katseltuaan kiikarilla, — komeita lintuja, joitten lento on yhtä nopeata kuin Victorian vauhti.
— Taivas meitä varjelkoon niitten hyökkäyksiltä! — lausui tohtori. —
Ne ovat pelottavampia kuin metsän pedot ja villit heimot.
— Joutavia! — vastasi metsästäjä. — Me hajoitamme ne pyssynlaukauksilla.
— Soisinpa kernaasti, ystävä hyvä, ett'ei meidän tarvitsisi ryhtyä sinun ehdottamaasi keinoon. Pallon päällys ei kestäisi ainoatakaan nokan-iskua niiltä. Kaikeksi onneksi luulen Victorian pikemmin pelottavan heidät pois kuin vetävän luokseen.
— Mutta nyt, — virkkoi Joe, — nyt iskee mieleeni muuan ajatus, ja tänään minulla niitä onkin tusinoittain. Jos olisi ottaa kiinni muutamia noista, valjastaa gondolin eteen ja anna mennä sitten kautta ilmojen!
— Ehdotus on tehty vakavassa mielessä, — vastasi tohtori; — minun luullakseni se on vaan hiukan epäkäytännöllinen niin itsepäisiin eläimiin nähden.