— Sitten lähden yksinäni.
— Istutaanpas, — sanoi metsästäjä, — ja haastellaan tyyneesti. Kosk'et sinä todellakaan laske leikkiä, niin kannattaahan tästä keskustella.
— Keskustellaan aamiaispöydässä, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan, rakas Dick.
Ystävykset istuivat pienen pöydän ääreen vastatusten, kasallinen voileipiä ja suunnaton teekeittiö edessään.
— Kuules nyt, rakas Samuel! — puhui metsästäjä. — Sinun aikeesihan on mieletön, sula mahdottomuus; ei siinä ole pontta eikä perää.
— Perästä kuuluu, kun on koetettu.
— Mutta sitä ei saa ruveta koettamaankaan, ei yrittämäänkään.
— Miks'ei, jos sais kysyä?
— Entäs vaarat, entäs esteet kaikenlaiset?
— Esteet, — vastasi Fergusson vakavasti, — esteet on keksitty vain ehkäistäviksi, ja mitä taas vaaroihin tulee, niin ken saattaa kerskailla siitä, ett'ei häntä vaarat uhkaa? Vaaroja on elämässä kaikkialla: saattaa olla vaarallista istahtaa oman pöytänsä ääreen tai panna hattunsa pöydälle. Ja sitä paitsi on parasta pitää se, kuin tapahtuva on, jo tapahtuneena ja nähdä tulevissa vain nykyisyyttä, sillä tulevaisuus ei ole muuta kuin palanen hiukan loitolla olevaa nykyisyyttä.