— Kas niin, — virkkoi Kennedy, olkapäätään kohauttaen. — Fatalisti sinä olet kuin oletkin!
— Niin olen, mutta tämän sanan hyvässä merkityksessä. Älkäämme ennalta pohtiko, mitä kaikkea muka kohtalo on meille määrännyt. Emme koskaan saa unohtaa sattuvaa sananlaskua: ei puuhun hirtettävä veteen huku!
Mitäpä tähän osasi vastata! Kennedy se kumminkin löi lautaan kokonaisen sarjallisen todistuksia, joita on helppo arvata, mutta joita tässä kävisi pitkäksi luetella.
— Mutta, — virkkoi hän hetken kuluttua, — jos sinä tahdot välttämättömästi kulkea Afrikan halki, jos et muuten luule olevasi onnellinen, niin miks'et mene tavallista tietä?
— Miksikö en? — vastasi tohtori, vilkastuen; — siks' että kaikki tähän-astiset yritykset ovat jääneet kesken. Siks' että Murgo-Parkista, joka murhattiin Nigerin varsilla, Vogeliin asti, joka joutui tuhon omaksi Wadaissa, — Oudneysta, joka kuoli Murmurissa, Clappertonista, joka kuoli Sakatussa, Maizaniin asti, joka hakattiin palasiksi, — Tuaregien tappamasta majori Laingista, hampurilaiseen Roscheriin, joka sai surmansa alussa vuoden 1860, — pitkin aikaa on monilukuisia uhreja merkitty Afrikan martyrologian kirjoihin! Siks' että on mahdoton kestää taistelussa elementtejä, nälkää, janoa, kuumetta, metsänpetoja ja vielä petomaisempia alkuasukkaita vastaan. Siks' että mitä ei saa tehdyksi yhdellä tavalla, siihen on ryhdyttävä toisesta päästä! Ja vihdoin siks' että mistä ei lävitse pääse, siitä on kuljettava sivuitse tahi päästävä ylitse.
— Jospa ei olisi muuta kuin päästä ylitse, mutta kulkea ylitse!
— No niin! — puhui tohtori aivan kylmäverisesti, — mitäs minä empisin? Ymmärräthän, että minä olen pitänyt varani, jott'ei minun palloni pääse putoamaan maahan, ja jos sittenkin niin kävisi, niin joutuisinhan vain samallaisiin oloihin kuin muutkin retkeilijät, mutta minun palloni ei petä, sitä ei tarvitse luulla.
— Päinvastoin, se on hyvinkin luultava.
— Ei ole, rakas Dick. Toivoakseni minun ei tarvitse erota siitä, ennenkuin olen saapunut Afrikan länsirannalle. Sen kanssa on kaikki mahdollista, ilman sitä minä olen kaikkien niitten vaarain ja vastuksien alainen, jotka sellaista retkeilijää luonnollisestikin kohtaavat; sen kanssa ei minua ahdista ei helle, ei tulvat, ei myrskyt, ei samum, ei epäterveellinen ilmasto, ei metsänpedot. Jos minun on liian kuuma, silloin kohoan korkeammalle; jos on vilu, laskeun alemmas; tulee vuori vastaan, minä purjehdin sen päällitse; tulee kuilu, kuljen yli; sattuu virta, siitä poikki; raju-ilma, minä väistän sen; vuorivirta, minä pyhkäisen sen pinnoitse kuin lintu! Minä kuljen väsymättä; minä pysähdyn, vaikk'en lepoa tarvitsekaan! Minä liihoittelen uusien kaupunkien ylitse! Minä lennän myrskyn siivin, milloin ylä-ilmoissa, milloin parikymmentä metriä lähellä maanpintaa, ja maailman suurimmasta kartastosta aukenee eteeni Afrikan lehti täydessä laajuudessaan!
Kunnon Kennedyn mieli rupesi vilkastumaan, vaikka tämä hänen eteensä loihdittu kuva hieman pyörryttikin häntä. Hän katseli Samuelia ihaillen ja samalla peljätenkin; hän tunsi jo leijailevansa avaruudessa.