— Maltas nyt, rakas ystävä, maltas pikkuisen. Sinä olet niinmuodoin keksinyt keinon, jolla palloa ohjataan?
— En. Se on tuulen pieksämistä.
— Mutta sittenhän sinä joudut…
— Minne sallimus saattaa, mutta idästä länteen kumminkin.
— Kuinka niin?
— Käyttämällä hyväkseni pasaadituulia, jotka aina puhaltavat yhtäänne.
— Niin vainenkin, — puheli Kennedy, mietiskellen, — pasaadituulia… tietysti … tarpeen tullessa sopii … siinä on jotain…
— Vai jotain? Ei, ystävä hyvä; siinä on kaikki. Englannin hallitus on antanut käytettäväkseni kuljetuslaivan, ja siitäkin on suostuttu, että kolme, neljä laivaa tulee risteilemään Afrikan länsirannalla niihin aikoihin, jolloin otaksun palajavani retkeltäni. Kolmen kuukauden kuluttua viimeistäänkin olen Zanzibarissa; siellä pallo täytetään, ja sieltä me sitten lähdemme.
— Me, — virkkoi Dick.
— Olisiko sinulla sitten vieläkin jotain sanomista? Puhu, ystäväni
Kennedy!