— Välimatka siis 25 astetta eli, lukien 60 maantieteellistä peninkulmaa astetta kohti, yhteensä 1500 maantieteellistä peninkulmaa (2780 km).
— Nätti matka, — arveli Joe, — varsinkin sille, joka meinaa sen jalkaisin tallustella.
— Ja se tulee sittenkin tehdyksi. Livingstone ja Moffat tunkeutuvat sisämaata kohti. Njassan järvi, jonka he löysivät, ei ole enää kovin kaukana Tanganajika järvestä, jonka Burton sai ilmi. Ennen 19:nen vuosisadan loppua nämä suunnattomat alat saadaan aivan varmaan tutkituiksi. Mutta — lisäsi tohtori, katsahtaen kompassiin, — mieleni on paha, että tuuli kuljettaa meitä niin kovin kauas länttä kohti. Olisin suonut pääseväni pohjoiseen.
Kaksitoista tuntia kuljettuansa oli Victoria saapunut Nigritian rajoille. Alkuasukkaat, Arabialaiset, paimentelivat siellä laumojaan. Taivaanrannassa kohotti Atlas vuoristo korkeita kukkuloitaan. Tähän vuoristoon, jonka korkeus lasketaan olevan noin 2500 metriä, ei ole vielä Europpalaisen jalka milloinkaan astunut. Sen läntisiltä rinteiltä lähtevät kaikki tänpuolisen Afrikan joet ja laskevat valtamereen.
Vihdoin tuli näkyviin varsinainen virta. Suunnattomista muurahaispesistä sen lähistöillä arvasi tohtori sen Benuen virraksi. Se on yksi niitä suuria jokia, jotka yhtyvät Nigeriin, tuohon Arabialaisten "Vetten lähteesen".
— Tämä virta, — puhui tohtori, — on vast'edes oleva luonnollisena kulkuväylänä Nigritian sisämaahan. Yksi meidän uljaimpia kapteneitamme on Pleiad nimisellä höyryveneellä noussut aina Jolan kaupunkiin asti. Nyt olemme, niinkuin näette, tunnetuissa seuduissa.
Suuret laumat orjia puuhasivat maanviljelystöissä. Siellä viljellään sorgoa, erästä hirssilajia, joka on siellä pääviljana. Sanomattomalla hämmästyksellä he katselivat Victoriaa, joka kiiti taivaalla kuin mikä meteori. Illalla se pysähtyi 70 kilometrin päähän Jolan kaupungista, mutta kaukana kohoilivat Mendif vuoren molemmat terävät huiput.
Tohtori heitätti ankkurit, ja pallo tarttui kiinni pitkään puuhun. Kova tuuli kieputti kumminkin Victoriaa, niin että se pyrki kallistumaan vaakasuoraan asentoon, gondolissa olijoille peräti vaaralliseen. Fergusson ei sinä yönä saanut unta silmäänsä. Monasti hän oli jo hakkaamaisillann poikki köyden, päästäksensä raju-ilmaa pakoon. Myrsky asettui vihdoin, eikä pallon heilunnat enää antaneet aihetta levottomuuteen.
Huomenna oli tuuli heikompi, mutta se vei heitä loitommas Jolan kaupungista. Tohtorin olisi kovin tehnyt mieli nähdä tätä Fullanien uudesti rakentamaa kaupunkia, mutta täytyi pakostakin tyytyä suuntautumaan pohjoiseen, hiukan itäänkin.
Kennedy ehdotti, että pysäyttäisiin tänne metsästämään, ja Joe huomautti, että tuoreesta lihasta alkaa olla tuntuva puute, mutta asukasten rajut tavat ja muutamat Victoriaa kohti tähdätyt laukaukset pakottivat tohtorin jatkamaan matkaa. Kuljettiin vieläkin erään tienoon yli, murhain ja tulipalojen tienoon, jossa käydään alituista sotaa, ja jossa ruhtinaat panevat valtakuntiansa altiiksi hirmuisissa taisteluissa.