KAHDESNELJÄTTÄ LUKU
Bornun pääkaupunki. — Biddiomahien saaret. — Korppikotkat. —
Tohtorin levottomuus. — Varokeinoja. — Hyökkäys yläilmoissa. —
Päällys repeää. — Putoaminen. — Ylevämielinen uhrautuminen. — Järven
pohjoisranta.
Tshadin rannoilta saakka kohtasi Victoria ilmavirran, joka pyrki viemään sitä lännemmäs. Muutamat pilvet laimensivat päivän hellettä, joka muutoinkaan ei tuntunut kovin rasittavalta täällä, laajain vetten yläpuolella. Mutta kello yhden tienoissa, kun pallo oli kulkenut vinoon tämän järven-osan poikki, jouduttiin järvestä syrjään ja kuljettiin sisämaahan päin noin 15 km.
Tohtori oli ensi alussa hiukan harmissaan tästä suunnan muutoksesta, mutta ennen pitkää hänen tuli hyvinkin hyvä mieli, kun huomasi Kuukan, Bornun kuuluisan pääkaupungin, ja ennätti katsella sitä jonkun aikaa. Kaupungin ympärille oli rakennettu muurit valkoisesta savesta. Keskellä Arabialaisten noppamaisia asuintaloja kohoili muutamia karkeatekoisia moskeoita. Talojen pihoilla ja yleisillä toreilla kasvoi palmuja ja kautshukki-puita, latvoissaan lehvät neljättäkymmentä metriä leveät. Joe huomasi näitten suunnattomain päivänvarjostimien olevan sopusoinnussa päivän helteen kanssa, ja teki sen johdosta varsin järkeviä johtopäätöksiä Kaitselmuksen viisaista toimenpiteistä.
Kuukassa on oikeastaan kaksi eri kaupunkia, joita toisistaan erottaa "dendal", leveä, lähes 600 metriä pitkä bulevardi, tällä haavaa täynnä kansaa jalan ja ratsain. Toisella puolen levittelekse rikkaitten kaupunki, korkeine, ilmavine rakennuksineen; toisella ahdistelekse köyhäin kaupunki, viheliäinen ryhmä mataloita, suippopäisiä majoja, jossa elostaa varaton väestö. Kuuka näet ei ole kauppa- eikä tehdaskaupunkikaan.
Tuskin ennättivät matkustajat saada yleissilmäyksen tästä kaupungista, kun uusi ilmavirta äkkiä sieppasi pallon ja alkoi kuljettaa sitä jälleen Tshad järvelle päin. Tuulien äkkinäiset vaihtelut ovatkin hyvin tavallisia näissä seuduissa.
Siellä oli uusi näky tarjona. Järvessä oli monilukuisia saaria, joissa asuu Biddiomahi nimisiä, verenhimoisia merirosvoja, joitten läheisyys on yhtä peljättävä kuin Saharan Tuaregien. Nämä villit varustautuivat uljaasti vastaan-ottamaan Victoriaa nuolilla ja kivillä, mutta pallo oli ennen pitkää kulkenut saarten yli jättiläismäisenä turilaana.
Tarkasteltuaan taivaanrantaa, Joe kääntyi äkkiä metsästäjän puoleen, virkkaen:
— Totta maarian, mr Kennedy! Teillähän on myötäänsä mielessä se metsästys ja kaikenlainen jahti, ja nyt ois hyvä tilaisuus.
— Mitenkä niin, Joe?