Kennedy sieppasi toisen kaksipiippuisen. Joe tähtäsi toisella.
Pamauksesta säikähtyneinä hajosivat linnut hetkiseksi, mutta hyökkäsivät jälleen hirvittävällä vimmalla. Kennedyn luoti katkaisi lähimmältä kaulan. Joe ampui toiselta siiven rikki.
— Yksitoista jäljellä enää, — virkkoi hän.
Mutta silloin muuttivat linnut sotatapansa. Ikäänkuin yhteisestä suostumuksesta ne kohosivat Victorian yläpuolelle.
Kennedy katsahti Fergussoniin.
Tarmokas ja kylmäverinen tohtori kalpeni nyt. Tuokioisen aikaa vallitsi kamala hiljaisuus. Ja sitten kuului vihlaiseva risahdus, niinkuin silkkikangasta revittäessä. Gondolin pohja tuntui irtaantuvan.
— Me olemme hukassa! — huudahti Fergusson, vilkaisten barometriin, joka nousi kiivaasti.
Senjälkeen hän heti lisäsi:
— Pohjalasti ulos, joutuun!
Muutaman silmänräpäyksen perästä ei gondolissa ollut yhtään kvartsijärkälettä.