Mutta Joe ei voinut enää kuulla häntä. Kevennyt Victoria kohosi kohtisuoraan ylös kolmesataa metriä. Tuuli tarttui velttoon päällykseen ja alkoi kiidättää palloa järven pohjoista rantaa kohti.
— Hukassa on mies! — virkkoi metsästäjä, viitaten kädellänsä epätoivoissaan.
— Hukassa, meitä pelastaakseen, — toisti tohtori.
Ja nämä pelvottomat miehet tunsivat kahden suuren kyynelkarpalon kiertyvän silmiinsä. He kumartuivat laidan yli, koettaen nähdä jotain jälkeä Joe rukasta. Mutta liian kaukana he olivat jo.
— Mitä tehdä nyt? — kysyi Kennedy.
— Laskeutua maahan heti kuin käy mahdolliseksi, Dick, ja odottaa.
Kuljettuansa toista sataa kilometriä, Victoria laskeutui autiolle rannalle, järven pohjoispäässä. Ankkurit tarttuivat matalanlaiseen puuhun, ja Kennedy kiinnitti ne lujasti.
Tuli yö, mutta unta ei saanut sinä yönä silmäänsä kumpainenkaan.
KOLMASNELJÄTTÄ LUKU
Harkintaa. — Victoria jälleen tasapainossa. — Tohtori Fergussonin uusia laskuja. — Kennedyn metsästys. — Tshad tutkittu tarkkaan. — Tangalia. — Takaisin. — Lari.