Hän kohottautui tarkastamaan.
— Tuskin vaan, Samuel, — vastasi Kennedy; — se on lauma gaselleja tai metsähärkiä.
— Kenties, mutta tuo ryhmä on vähintänsä viidentoista kilometrin päässä meistä, enkä minä puolestani osaa kiikarillakaan erottaa mitään.
— Min'en päästä sitä silmistäni missään tapauksessa. Siinä on jotain eriskummallista, joka kiinnittää minun huomiotani. Välistä luulisi sitä ratsuväen liikkeiksi. Ja niinpä se on kuin onkin. Ratsuväkeä ne ovat! Katsos!
Tohtori tähysti tarkkaan.
— Lienetpä oikeassa, — virkkoi hän. — Siinä on osasto Arabialaisia tai Tibbuja. He kiitävät samaan suuntaan kuin mekin, mutta meillä on nopeampi vauhti, ja pian me saavutamme heidät. Puolen tunnin kuluttua saatamme varmasti sanoa, mitä ne ovat.
Kennedy katseli jälleen kiikarillaan. Ratsumiesten joukko alkoi näkyä yhä selvemmin. Muutamat heistä erkanivat joukosta.
— Tuo on ilmeisesti joko ratsuväen harjoitusliikkeitä tai metsästystä.
Tuo väki näkyy ajavan jotain takaa. Tekisipä mieli saada selvä tuosta.
— Malta aikaa, Dick. Hetken perästä saamme ne kiinni, jopa sivutammekin, jos vaan yhä jatkavat tätä suuntaa. Meillä on 35 kilometrin vauhti tunnissa; hevonen ei semmoista menoa koskaan kestä.
Kennedy tähystelemään jälleen. Muutaman minutin perästä hän virkkoi: