Hänen ei tarvinnut sanoa nimeä.
— Hän se on, ratsun seljässä! Tuskin sadankaan jalan päässä vainoojistaan. Hän pakenee.
— Se on todellakin Joe! — virkkoi tohtori kalveten.
— Hän ei voi nähdä meitä!
— Hän on näkevä meidät! — sanoi tohtori, vähentäen horminsa liekkiä.
— Mutta miten?
— Viiden minutin perästä me olemme viidentoista metrin päässä maasta, viidentoista minutin kuluttua hänen kohdallaan.
— Lauaistaan pyssy merkiksi hänelle!
— Hän ei voi kääntyä takaisin. Häneltä on tie katkaistu.
— Mitäs me teemme?