Yksi heistä joutui ilmeisesti yhä lähemmäs Joeta. Jo oli hän lävistämäisillään hänet keihäällään, kun Kennedy, hana vireillä, laukaisi, ja Arabialainen syöksi maahan. Joe ei kääntynyt, pamauksenkaan kuultuansa, Yksi osa vainoojia pysähtyi ja lankesi maahan kasvoilleen, huomattuansa Victorian; toinen osa jatkoi takaa-ajoa.
— Mutta mitä Joe aattelee? — huudahti Kennedy. — Miks'ei hän pysähdy?
— Hän menettelee viisaammin, Dick. Minä ymmärrän hänen aikomuksensa. Hän pysyttelekse Victorian suunnassa ja luottaa meidän älykkäisyyteemme. Kelpo poika! Me tempaamme hänet ihan heidän nenänsä edestä! Ei ole kuin kaksisataa askelta väliä.
— Mitäs on tehtävä?
— Pane pyssy pois!
— Poissa on.
— Jaksatko pidellä 70 kiloa pohjalastia?
— Enemmänkin.
— Riittää siinäkin.
Ja tohtori latoi hiekkasäkkejä Kennedyn syliin.