Joe heräsi pian tainnoksistaan ja pyysi lasin viinaa, eikä tohtori saattanut kieltää sitä häneltä, Joeta kun ei käynyt kohteleminen kuin ketä hyvänsä muuta. Ryypättyänsä hän puristi ystäväinsä kättä ja sanoi olevansa valmis kertomaan historiaansa.
Mutta hänen ei sallittu puhua mitään, ja pian poika parka vaipuikin syvään uneen, jota hän jo kovin näytti tarvitsevankin.
Victoria kääntyi silloin kulkemaan länttä kohti. Ankara tuuli kuljetti sitä erämaan rintaa myöten, myrskyn taivuttamain tai taittamain palmujen ylitse. Siitä saakka, kuin Joe oli otettu gondoliin, oli Victoria kiitänyt 370 kilometriä ja kulki illalla kymmenennen pituuspiirin yli.
SEITSEMÄSNELJÄTTÄ LUKU
Länttä kohti. — Joen heräjäminen. — Hänen itsepäisyytensä. — Joen historian loppu. — Tagelel. — Kennedyn levottomuus. — Pohjoiseen. — Yö lähellä Agadesia.
Tuuli tyyntyi yöksi, ja niinpä Victoria saattoi rauhallisesti pysyä asemillaan, kiinnitettynä pitkään sykomoripuuhun. Tohtori ja Kennedy pitivät vuoroin vahtia, jolla välin Joe nukkui yhtämittaa neljäkolmatta tuntia.
— Siinä lääke, jota hän parhaiten tarvitsee, — sanoi Fergusson. —
Luonto pitää huolen hänen paranemisestansa.
Aamuisissa nousi tuuli jälleen, mutta puhalteli nyt kovin oikullisesti. Milloin se heittäysi pohjoiseen, milloin etelään, mutta läksi vihdoin viemään Victoriaa länteen päin. Kartta osoitti pallon olevan nyt Damergun kuningaskunnan kohdalla. Tämä on aaltoilevaa, erittäin hedelmällistä seutua. Kylissä on majat punottu pitkistä kaisloista ja asklepian oksista. Kaduilla näki kaikkialla vilja-aumoja pienillä lavoilla, joissa ne olivat turvassa hiiriltä ja termiteiltä.
Pian saavuttiin Zinderin kaupungin kohdalle, joka on surullisen kuuluisa laajasta teloitustoristaan. Sen keskellä kasvaa kuoleman puu. Pyöveli vartijoitsee sen juurella, ja ken vaan puun varjoon astuu, se hirtetään ehdottomasti.
Kompassiin vilaistuansa ei Kennedy malttanut olla sanomatta: