— Kunnon Joe! — lausui tohtori liikutettuna. — Emme erehtyneet, luottaessamme sinun älykkäisyyteesi ja sukkeluuteesi.
— Hui-hai! Kun antaa mennä vaan, minne tapaukset vie, niin sitä selviää niin… Varminta kaikista, nähkääs, on ottaa asiat juuri sellaisinaan kuin ne ovat.
Tämän kertomuksen aikana oli pallo nopeasti kulkenut erään avaran maan yli. Kennedy huomasi pian taivaanrannassa joukon majoja, järjestettyinä jonkunlaiseksi kaupungin tapaiseksi. Tohtori tarkasti karttaansa ja huomasi sen olevan Tagelel nimisen kauppalan Damergussa.
— Tässä olemme Barthin kulkemalla tiellä, — puhui hän. — Täällä hän erosi tovereistaan, Richardsonista ja Overwegista. Edellisen oli määrä lähteä Zinderiin, jälkimmäisen Maradiin, ja muistattehan, että Barth oli näistä kolmesta ainoa, joka palasi Europpaan.
— Niinmuodoin, — virkkoi Kennedy, katsellen karttaa, — niinmuodoin me kuljemme suoraan pohjoiseen!
— Niin juuri.
— Etkä ole milläsikään, Samuel?
— Kuinka niin?
— Tämä suuntahan vie meitä juuri Tripolia kohti suuren erämaan poikki.
— Niin kauas emme joudu, ystävä hyvä; niin toivon kumminkin.