— Veljekset siis välttivät yhteisen kovan kohtalon? — kysyi Kennedy.
— Sillä kertaa ainakin. Vuonna 1833 teki Richard kolmannen retken Nigerin varsille, mutta melkein lähellä virran suuta hänet kaatoi luoti, josta ei tiedetä, mistä se tuli. Näette siis, hyvät ystävät, että tämä maa, jonka ylitse nyt kuljemme, on nähnyt yleviä uhrauksia, jotka liiankin usein ovat saaneet vain surman palkaksensa.
YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU
Maa Niger virran polvekkeessa. — Homborin vuoret fantastillisessa valossa. — Timbuktu. — Tohtori Barthin pohjapiirros. — Kaasu vähissä.
Tämän ikävän tiistaipäivän kuluessa kertoeli tohtori Fergusson tuhansia erikoisseikkoja siitä seudusta, jonka ylitse he kulkivat. Tasainen oli maanpinta ja esteetön heidän kulullensa. Tohtoria huolestutti vaan tämä itsepintainen koillistuuli, joka huimaa vauhtia vei heitä yhä kauemmas Timbuktun leveyspiiriltä.
Niger, kuljettuansa pohjoista suuntaa, tekee Timbuktun kohdalla polvekkeen ja laskee Atlannin valtamereen monesta suuhaarasta. Tuossa polvekkeessa on maanlaatu peräti vaihtelevaista: milloin hekumallisen hedelmällistä, milloin karua erämaata. Viljelemättömiä tasankoja seuraavat maissipellot ja niitä taas aavat viidakot. Kaikenlaatuisia vesilintuja elää suurin laumoin rannoilla ja soissa.
Silloin tällöin näkyi Tuaregien leiri, jossa miehet makailivat nahkaisissa teltoissaan, vaimoväen askarrellessa ulkona, juottaen kamelintammoja ja poltellen tupakkaa pitkissä piipuissa.
Kello kahdeksan tienoissa illalla oli pallo edistynyt yli puolen neljättäsataa kilometriä länteen, ja silloin tarjoutui matkamiesten eteen suurenmoinen näky.
Kuu pilkisti pilven raosta; sen säteet liukuivat pitkin sateen muodostamia raiteita ja lankesivat Homborin vuoriselänteesen. Ei oudompaa näkyä kuin nuo basalttiharjat, jotka loivat fantastillisia kuvia synkkää pohjaa vasten taivaalle. Olisi luullut näkevänsä tarumaisen kaupungin keskiajoilta, sellaisia, joita sameina öinä jäämerien laajoilla kentillä kohoaa hämmästyneen katsojan eteen.
— Mutta, — sanoi tohtori jonkun ajan perästä, — minusta näyttää kuin alkaisi suunta jälleen muuttua. Sepä hauskaa! Tämän seudun vetehiset ovat vallan ystävällistä väkeä, kun puhaltavat hiljalleen kaakosta. Sehän on meille edullista.