— Emmekä joudu, — vakuutti Joe, — vaikka täytyisi gondolista heittää pois kaikki tyyni, paitsi ampumaneuvoja.
— Emmehän enää kaukana ole Senegalin virrasta, — virkkoi tohtori, — mutta pahoin pelkään, ett'ei pallo jaksa kuljettaa meitä sinne saakka. Sitä paitsi on muuan seikka, joka minua huolestuttaa.
— Mikä niin?
— Meidän täytyy kulkea vuorten yli, ja se käy vaikeaksi, sillä minä en voi enää lisätä pallon nousuvoimaa kovimmallakaan kuumuudella.
— Victoria parka! — huokasi Joe. — Siihen on ennättänyt jo kiintyä kuin merimies laivaansa! Eihän se enää sama ole kuin lähdettäissä, mutta synti olis puhua siitä pahaa! Se on palvellut meitä kuin mies, ja ihan minulta sydän siihen paikkaan pakahtuu, jos pitää jättää se.
— Ole rauhassa, Joe! Emme sitä hevin heitä. Se palvelee meitä vielä, kunnes kokonaan nääntyy. Kestäköönhän vielä neljäkolmatta tuntia.
— Ei se kestä, — puhui Joe, tarkastellen palloa; — laihtuu poloinen laihtumistaan. Mennyttä se on kalua, Victoria rukka!
— Ellen erehdy, — virkkoi Kennedy, — tuolla taivaanrannassa näkyy sinun mainitsemiasi vuoria.
— Niitä ne ovat, — vastasi tohtori, katsottuaan kiikariin; — hyvin näyttävät korkeilta. Mitenkähän pääsemme niitten yli?
— Eikö niitä sopisi kiertää?