— Lasketaan maahan, — sanoi Kennedy, — ja katsotaan, mitä voisi tehdä tuolle päällykselle.
— Usko minua, Dick, ei ole mitään keinoa, millä korjata sitä.
— Mitäs me sitten teemme?
— Me uhraamme kaikki, mikä ei ole välttämättömän tarpeellista. Minä en tahtoisi millään ehdoin laskea maihin näissä seuduin, missä nuo metsät, joitten yli nyt parast'aikaa kuljemme, ovat kaikkea muuta kuin turvallisia.
— Jalopeurojako muka on vai muita hyenoja? — kysyi Joe ylenkatseellisesti.
— Pahempaakin, poikaseni; ihmisiä on, julmimpia koko Afrikassa.
— Mistä sen tietää?
— Edellisten matkustajain kertomuksista. Franskalaiset, joilla on siirtomaa Senegalissa, ovat sitä paitsi saaneet olla alituisissa tekemisissä läheisten heimojen kanssa. He ovat jatkaneet tutkimuksiansa Senegal virran polveketta myöten ja huomanneet senpuoliset seudut kokonaan autioiksi sodan ja rosvousten jäljiltä.
— Milloinka sellaista on tapahtunut?
— Vuonna 1854 muuan marabuuti Al-Hadshi, joka sanoi saaneensa taivaasta ilmestyksen, niinkuin Muhammedikin, yllytti kaikki sikäläiset heimot sotaan uskottomia, se on Europpalaisia, vastaan. Kolmen uskonkiihkoisen lauman johtajana hän hävitti perinpohjin Senegalin ja sen lisäjoen Falemen välisen seudun, säästämättä ainoatakaan kylää tai majanpahaistakaan, ryöstäen ja murhaten. Jatkaen hirmutöitään yhä pohjoisemmas, hän uhkasi vihdoin Medinan linnaa, jonka Franskalaiset olivat rakentaneet Nigerin varrelle. Sankarimaisesti torjui siinä hänen hyökkäyksiänsä Paul Holl kokonaista kuusi kuukautta, melkein ilman muonavaroja ja ampumatarpeita, kunnes översti Faidherbe saapui hänelle avuksi. Al-Hadshi lyötiin ja pakeni rosvojoukkoineen näihin seutuihin. Ei olisi hauska joutua hänen käsiinsä.