Ja tähän piti taas juoda maljoja "Hänen Herttaiselle Majesteetillensa".
Puolen-yön aikana, liikuttavain jäähyväisten ja lämpimäin kädenpuristusten perästä, läsnäolijat hajaantuivat.
Resoluten venheet olivat odottamassa Westminsterin sillan luona. Kapteeni vieraineen ja upseereineen astui venheisin, ja nopeasti ne läksivät viiltämään alas Thames jokea Greenwichiin päin.
Kello yhden aikana makasivat laivalla kaikki.
Huomenissa, helmikuun 21:nä, kello kolme aamulla alkoivat kattilat kihistä; kello viisi nostettiin ankkuri, ja propellinsa työntämänä läksi Resolute painamaan Thamesin suuta kohti.
Sanomattakin on selvä, että keskustelujen aineena laivassa oli yksinomaa tohtori Fergussonin retki. Jo pelkästään hänen personansa ja äänensä herätti sellaista luottamusta, ett'ei vähän ajan perästä kukaan, paitsi Skotlantilaista, rahtustakaan epäillyt hänen hankkeensa onnistumista.
Pitkäin joutohetkien aikana piti tohtori upseereille täydellisen luentosarjan maantieteessä. Viimeisten neljänkymmenen vuoden löytöretket Afrikassa alkoivat innostaa näitä nuoria miehiä. Fergusson kertoi heille Barthin, Burtonin, Speken, Grantin retkistä. Hän kuvaili heidän eteensä tämän salaperäisen tienoon, jonne tiede nyt pyrkii tunkeutumaan joka puolelta. Pohjoisessa oli nuori Duveyrier käynyt tutkimassa Saharaa ja tuonut Parisiin mukanansa Tuaregien päällikön. Franskan hallituksen toimesta valmisteltiin par'aikaa kahta retkikuntaa, joista toinen lähtee pohjoisesta päin, toinen lännestä, jonka jälkeen he yhtyvät Timbuktussa. Etelässä uupumaton Livingstone eteni yhä päiväntasaajaa kohti ja oli, vuodesta 1862 alkaen, kulkemassa Mackensien kanssa ylös Rovoonia virtaa. Ennenkuin yhdeksästoista vuosisata päättyy, lausui tohtori Fergusson, on Afrika varmaankin paljastava ne salaisuudet, joita se on helmassansa kätkenyt kuusituhatta ajast'aikaa.
Kuulijain mielenkiinto kohosi kiihkeimmilleen varsinkin silloin kuin hän rupesi kertomaan heille retkensä valmistusten yksityisseikoista. Heidän teki mielensä tarkastaa, pitävätkö hänen laskunsa paikkaansa; he väittelivät keskenään, ja mielellänsä tohtori otti osaa heidän väittelyihinsä.
Yleensä he hämmästyivät sitä, että hän ottaa verraten vähäisen määrän ruokavaroja. Eräänä päivänä muuan nuori upseeri tiedusteli tätä seikkaa tohtorilta.
— Ja sekö kummastuttaa teitä? — kysäisi tohtori.